Happy wife ;)

Hääpäivä on nyt takanapäin ja onnellinen rouva kirjottelee tänne hääpäiväkertomusta!! Hääpäivä ei olis voinut olla täydellisempi, oli superhauskaa :) Kuvia tulee varmasti jossain vaiheessa, toistaiseksi ei olla itsekään nähty niitä. Katotaan jos muutaman kuvan laitan jo tänne.

Perjantaina meille saapui miehen sukulaiset, eli vanhemmat ja sisarukset perheineen. Ne oli aivan innoissaan häistä ja miehen sisko, floristi, alkoi tekemään kimppuja ja vieheitä. Tilatut kukat oli aivan upeita, kolmen värisiä ruusuja: valkoisia, vaaleanpunaisia ja kerman värisiä. Sen lisäksi morsiuskimppuun tuli timantteja ja vihreät reunat. Hän teki myös heittokimpun ja morsiustytön kimpun samoista kukista, ja sulhaselle + bestmanille vieheet. Iltapäivällä kaasokin tuli meille ja mies grillasi töistä tullessaan koko porukalle, ja lähti kahdeksan aikaan siskonsa kanssa vielä juhlapaikalle laittamaan viimeisiä koristeluita. Juhlapaikkahan hoiti kattaukset ja tarjoilut, mutta omat viritykset saatiin käydä laittamassa itse eli valokuvanarut, vieraskirjasydän (narulle myös pyykkipojilla), vessakorit, kaiuttimet ja tietokone, polttarikamaa, sekä lasten puuhapöytä (värityskuvia, askartelutarvikkeita, tarroja, kyniä, saippuakuplia, kirjoja). Mä siitä sit lähdin kaasoni kanssa sen kämpille. Olin aikaisemmin käynyt hakemassa kaupasta talkkia, kun ompelija sanoi torstaina pukuni haettuani et sen avulla saa puvun paremmin selän puolelta, no enköhän unohtanut sen talkin sit kotiin. Eipä sillä kyllä väliä ollut. Lähtiessä huomattiin myös, et mies oli unohtanut kassin ottaa mukaan juhlapaikalle, kun menivät sinne järjestelmään. Heitettiin matkalla heille se, ja melkein unohdettiin mun hääpuku mun autoon, kun en ollut tajunnut et mennään tietenkin kaason autolla heille. Jännitystä ja hermostuneisuutta oli siis jonkun verran havaittavissa, kun tuntui et kaikki unohtuu just viime hetkellä, vaikka on suunnitellut aikataulun todella hyvin mukamas :D Varmastikin ihan normaalia. Illalla kaason luona join vielä siiderin et saisin unta, ja kävin suihkussa + laitoin itse sellaiset hienot kynnet. Ne tosin irtoili jatkuvasti ja jouduttiin koko ajan liimaamaan niitä uudestaan. Ja todella hankala oli olla sellaisten kanssa, kun ei ole tottunut. Puoli yhdentoista aikaan käytiin nukkumaan, mutta mua ei väsyttänyt yhtään tietenkään. Jännitystä ei mitenkään ihan älyttömästi ollut, ainakaan tietoista, vaan se oli ehkä sellaista onnellista odotusta et menispä yö nopeasti. Illalla vielä mies laittoi viestiä, et kaikki asiat on hoidossa, ja voin olla ihan rauhallisin mielin, koska huomenna minusta tulee hänen vaimonsa <3

Jotenkuten sain nukuttua ja 6.30 oli sitten herätys hääpäivän aamuna! Oli aika sateinen ja pilvinen ilma, mutta luotin sääennustukseen, että kolmen aikaan olis jo sade loppunut ja vähän ehkä aurinkoakin näkyvissä (silloin oli meidän kuvaus). Illaksi piti selkeytyä ihan kokonaan. Saatiin koko aamu tekstareita kaason siskoilta ja vanhemmilta muun muassa, et sade hääpäivänä tuo onnea yms mutta luotin edelleen siihen että sade loppuu :D Rauhallisesti alkoi meidän päivä, kaaso meni lenkille ja mä sillä aikaa kävin suihkussa. Syötiin aamupalaksi puuroa ja itsetehdyt sämpylät, ei mikään hirveä nälkä ollut mutta pakko oli syödä, että jaksaa pitkän päivän. Kahdeksaksi kaaso vei mut kampaajalle, ja mun kampaaja (kaason kaveri itse asiassa) tuli samaan aikaan avaamaan ovet. Ketään muita asiakkaita koko aamupäivän aikana ei ollut. Mun kampauksen tekoon meni noin 1,5 tuntia muistaakseni, sain ensin kahvia ja myöhemmin vielä pullon fresitaa. Kaaso kävi kotona meikkaamassa siinä välissä kun mun kampausta tehtiin ja tuli omaan kampaukseen puoli kymmenen aikaan. Oli tosi rento ja mukava aamu, ja olin uskomattoman rauhallinen. Jännitän ja stressaan todella helposti normaalisti, mutta en hääpäivän aamuna :) Siirryin kampauksesta meikkaukseen, ja puoli kahdeltatoista olin täysin valmis. Kampaus ja meikki oli yhtä upeat kuin koeversioissakin!

Kaason luona lämmitettiin tonnikalarisottoa ja mullekin maistui ihan hyvin ruoka. Ihmettelin ääneen kaasolle sitä, kun olen lukenut, että jotkut morsiamet jännittävät niin paljon etteivät syö mitään koko päivänä. Vielä tässäkään vaiheessa mua ei jännittänyt hirveesti. Kaason sisko tuli myös paikalle ja alettiin pukemaan mulle hääpukua noin klo 12.40. Kuvaukseen piti lähteä noin klo 14.10 eli alkuun tuntui, et aikaa on ihan hyvin… nyöritys sujui alkuun ihan hyvin, muttei ollut tarpeeksi kireä ja nauhakin oli niin mutkalla, et piti purkaa kokonaan ja aloittaa alusta. Selän lipare, mikä jää nauhojen alle, törrötti rumasti ja sen kanssa meni tosi kauan. Kun puku oli hyvä, laitoin boleron päälle ja ihasteltiin kokonaisuutta. Sit ahdistuin siitä, että kompastun pukuuni kun se tuntui ihan hirveän pitkältä. Alettiin selvittää mikä siellä jää jalkoihin ja varmaan 7 kerrosta kangasta oli hameessa vuorotellen tylliä ja alushameita. Eipä ollut tullut katsottua aikasemmin miltä se sieltä alta näyttää!! Oltais voitu harjotella pukeutumista ennemmin, mutta sain pukuni tosiaan vasta torstaina ja perjantai oli muutenkin niin kiireinen, ettei siinä olis ehtinyt. Meillä oli todella hyvä aikataulu ja SILTI tuli todella kiire! Kaason sisko ompeli ensin alimman alushameen 10cm lyhyemmäksi. Silti tuntui, et kaadun joka askeleella. Sen jälkeen kaaso ja siskonsa leikkas saksilla tylliä pois monta metriä sieltä alta, mikä ei näy ulospäin. Harjoittelin kävelyä myös kenkieni kanssa, ja totesin ettei siitä tule yhtään mitään – kengät oli kuin olikin liian isot vaikka ostin niihin sellaiset kantakappaleet ja laitettiin vanua täytteeksi. Sukkahousujen kanssa ne oli niin liukkaat :( Onnekseni olin ostanut kultanauhaiset sandaalit, ihan matalapohjaiset kengät biancosta, ja tuumittiin ettei ne kyllä näy sieltä puvun alta. Mulla oli niin paljon varmempi oli niiden kanssa kuin liian suurten korkokenkien kanssa. Tässä vaiheessa meitä kaikkia jännitti ja hermostutti – kaason siskon poikaystäväkin tuli sit paikalle ja tää sisko vaan totesi ettei halua ikinä kirkkohäitä kun tää pukeutuminen on niin stressaavaa :D Aika kiire tuli, ja vielä kahdelta juotiin kuohuviinilasilliset kaason kanssa, ja hänen sisko lähti viemään meitä kuvauspaikalle. On totta, mitä ompelijakin sanoi, että nyöritykseen/pukeutumiseen tarvitaan se kaksi henkilöä! Onneksi kaason sisko oli paikalle. Itsehän siinä ei voi mitään oikein tehdä kuin odottaa valmista.

Kuvauspaikalle saavuttiin 14.30 ja kuvaaja oli jo paikalla. Mies oli laittanut mulle tekstarin klo 14.10, et hän alkoi pukeutumaan. Hieman eri aikataulu kuin mulla :D No kuvaus tosiaan oli sovittu 14.45 ja mies tuli paikalle noin 14.40 komeana saketin ja silinterin kanssa ;) Sade oli loppunut jokin aikaa sitten, taivas oli upea pilvisyyden takia ja aurinko pilkisti jossain vaiheessa. Meidän kuvat otettiin vanhalla kivisillalla hiekkatiellä, takana vain peltomaisemaa. Kuvaushetki oli hauska ja jännittävä, meistä tuntui hassulta vaan hymyillä ja tuijottaa toisiamme, jotenkin ei osannut rentoutua. Hauskojakin kuvia saatiin, kun miehellä oli muutama kuvausidea valmiina, joista mäkään en sen tarkemmin tiennyt. Tuntia ei edes mennyt kuvien ottamiseen ja lopetettiin noin klo 15.20. Mun puku oli aika kurainen helmasta, mutta eipä se haitannut. Vihkiminen oli 16.15 ja kirkkoon pääsi vasta vieraatkin klo 16 eli meillä ei kiire ollut. Hirveä pissahätä koko ajan jännityksestä, ja puvun kanssa ei todellakaan ollut helppo käydä vessassa. Ajettiin kuitenkin viereiselle abc:lle, mies vitsaili et vois hakea hampurilaisen hesestä ja mä sit sanoin et tietysti haet jos nälkä on. Me mentiin kaason kanssa invavessaan, niin hän sai auttaa mun pukuni kanssa :D Hankalaa kyllä, eikä tuollainen nyörityspuku mikään mukava päällä ole…

Sen jälkeen mentiin kirkon viereiselle parkkikselle odottamaan vihkimistä. Jännitys oli ihan hirveä, hermoiltiin miehen kanssa. Nähtiin kun vieraat saapui parkkipaikalle ja odoteltiin et ne menis kirkkoon, ennen kuin mä pystyin vaihtamaan autoa isän autoon (hän oli ajanut meidän viereen) ja mies pääsis kaason kanssa kirkkoon sakastiin odottamaan. Lähetinkin kaason neljän aikaan sanomaan vieraille, et menisivät kirkkoon jo niin me päästiin sitten vaihtamaan kyytiä. Kirkon parkkipaikalla ei ollut siinä vaiheessa noin klo 16.05 muita kuin mun kummityttö joka oli ihana kaunis morsiustyttö sekä ystävä, joka toimi valokuvaajana. Mitään morsiushuonetta kirkossa ei ollut, siksi mun piti odottaa autossa kunnes päästiin isän kanssa odottamaan kirkon ulkopuolelle. Kun astuin ulos autosta, morsiustyttö ja ystävä tuli halaamaan ja morsiustyttöni alkoi melkein itkemään, se oli jo niin kovin liikuttunut ja sanoi et näytän tosi kauniilta :) Oli hänkin aivan ihanan näköinen 11-vuotias neiti, kampaaja oli hänellekin tehnyt hienot kiharat. Mentiin sit odottelemaan kirkon ovien ulkopuolelle, ja viimeiset vieraat vasta saapuivat kirkkoon noin klo 16.10. Mua jännitti niin paljon, et kuulin oman sydämeni tiheän sykkeen, pelkäsin, et alan itkemään kirkossa. Oltiin sovittu, et kaaso antaa mulle nenäliinan hakiessaan multa kimpun. Uskomaton olo oli kyllä. Morsiustyttö oli vähintään yhtä jännittynyt kuin mäkin, ja se sanoi et alkaa samantien itkemään kun pääsee kirkkoon, ja suntio rauhoitteli et ne on onnen kyyneleitä :) Kirkon kellot alkoivat soida noin klo 16.13 ja ovet avautuivat. Marssimme alkoi soida ja lähdettiin isän kanssa kävelemään kohti alttaria. Näin mun rakkaan miehen seisovan siellä, ja hän lähti samaan aikaan kävelemään meitä kohden. Jännitys vähän laukesi ja mä vaan hymyilin onnessani, itkemisen tunnekin hävisi siinä. Mietin kyllä koko ajan, että nyt ei tarvi itkeä, tämä on pitkään odotettu onnenpäivä. Morsiustyttö käveli perässä ja kuvaaja oli mennyt edelle ottamaan kuvia meistä. Mies tuli puolessa välissä vastaan, mä koitin olla katsomatta mun äitiin, kun tiesin sen itkevän. Katselin muita vieraita hymyillen ja käveltiin alttarille käsi kädessä mieheni kanssa. Papin puhuessa katsoin häntä silmiin, ja koitin kuunnella, mitä hän sanoo. Jotain on jäänyt mieleen, mutta ei hirveästi. Alttarilla seistessä jännitti edelleen niin paljon, et mun sydän ei varmaan koskaan oo hakannut niin kovaa. Kaikki polvistumiset ja kävelyt sujui hyvin puvun kanssa. Sormuksen jälkeen mies unohti suudelman, ja pappi kuiskasi ”tuleeko suudelmaa?” ja vieraat kuuli sen – ne naurahti :) sitten annettiin lyhyt suukko, mies sanoi jälkeenpäin et jännitti sormuksen laittoa ja odotti sitä et unohti suudelman. Eipä sen väliä ollut. Oli hauska kuunnella edessä, kun moni vieras itki ja nyyhkytti, ja sitten muutama pieni lapsi höpötti omiaan ja joku lapsi huusi ”pallo, pallo, pallo” :D Musta se oli aivan ihanaa. Mutta silti kuultiin todella hyvin, mitä pappi sanoi. Ei häirinnyt lasten höpötys. Lopussa tuli virsi, ja sen ajaksi käännyttiin yleisöön päin. Mun morsiustyttö ja äiti istui etupenkissä, ja ne oli itkeny aivan kauheasti, molemmil silmät punaisena :D Kun vieraat alkoivat laulaa virttä, niin toisessa etupenkissä istunut 1,5v kummityttö oli sanonut muille vieraille ”hiljaa!” :D Kuulemma vanhemmat oli jutelleet hänelle, et kirkossa sit pitää olla hiljaa. Oli pieni ihmetellyt, miks kaikki alkoi laulaa kirkossa ;) Sitten loppumarssin aikana käveltiin helpottuneina ja onnellisina kirkon ovelle, ja kaaso & bestman ohjasi vieraat sivuovesta (joka ulkoapäin näyttää pääovelta) ulos. Tajuttiin, et mies oli unohtanut ottaa autosta kaurakorin ja lähetettiin valokuvaajamme hakemaan kauraa. Kameran akut oli levinny parkkikselle ja vieraat sai odotella meitä noin 5min, mua alkoi hermostuttaa mutta ei se kuulemma vieraita haitannut. Oli upee tunne tulla sit lopulta ulos kirkon ovista ja nähdä vieraat, oli tosi helpottunut oli eikä jännittänyt enää ollenkaan. Jäätiin portaille kuvia varten ja sen jälkeen käveltiin vieraiden läpi ja saatiin kauraa joka paikkaan. Niitä kauroja löytyikin sit vielä seuraavana päivänä hotellin sängystä ja hääpuvusta & hiuksista! :)

Lähdettiin sit autollemme päin kävelemään, ja piti nopeasti pystyttää koristeet autoon. Kyltti ei pysynyt takaikkunassa teipillä joten se jouduttiin jättämään hattuhyllylle. Vieraita tiedotettiin kyllä, että me mennään ensin ja vieraat saa tulla perästä. Tienvarsikylttejäkin oli matkan varrella. Lähdettiin sitten letkassa ajelemaan juhlapaikalle, mun mies ajoi meidän hääautoa ja takapenkillä oli kaaso + valokuvaaja. He sai erikoiskuljetuksen ;D Juhlapaikkamme oli 3km kirkosta, ja metsän keskellä. Piti mennä kapeaa hiekkatietä, ja eiköhän vastaan tullut kaksi suurta taksia. No eipä me voitu mitään peruutella kun takana oli parikymmentä autoa….oli kyl mulla tunteet pinnassa, ja kävin kiukkuisena sanomassa taksikuskille muutaman minuutin odottelun jälkeen (ne odotti et me ois peruutettu pois) et tääl on hääsaattue, ei me voida peruuttaa mihinkään :D Eiköhän tilaa sit tullut. Selvisi, et taksit oli vieneet jotain ihmeellistä polttari- tai synttäriporukkaa ihan meidän juhlapaikan viereen. Niistä lähtikin sit illan mittaan aikas kovaa meteliä, mutta ei se meidän juhlia hirveästi haitannut. Vähän ehkä harmitti vaan. Meille sanottiin etukäteen, että paikalla on liikenneohjaus mutta ei siellä mitään ollut kuin kaksi juhlapaikan työntekijänaista seisoi pihalla, ohjaamatta kuitenkaan ketään minnekään. Erikoista kyllä.

Alkuun meillä oli onnittelujono, ja me mentiin suoraan pihalle mutta vieraat kiersi juhlapaikan takaa, ja odoteltiin hetki et kaikki pääsee paikalle. Meidän vanhempien piti tulla ensin onnittelemaan, ja ne tietysti oli viimeisiä paikalla :D Kaikki muut vieraat jo odotteli, ja meidän vanhemmat tuli hitaammin sitten parkkipaikalta. Onnittelujono oli ihana, sai halata kaikkia ja tavata kaikki vieraat joita en ennen ollut nähnyt (ihan muutamia, mm. miehen lapsuudenkaverit perheineen). Sen jälkeen nostettiin malja ulkona ja isä toivotti vieraat tervetulleeksi. Mentiin sitten sisälle ja juhlapaikan kattaus ja koristelut oli aivan Upeat! Oli aivan eriluokkaa kuin olen nähnyt esim. hääohjelmissa missä ollaan itse koristeltu valkoisella liinalla ja muutamalla kukalla jokin jumppasali… olin siis itse vienyt sinne kultaiset kuitukankaat kaitaliinaksi, kirkkaan- ja viininpunaisia ruusunlehtiä, kultaiset menu/ohjelmakartiot, kultaiset paikkakortit ja juhlapaikalta tuli kauniit viininpunaiset ruusut lasimaljoissa, suuret lasipurkit joissa kultainen kynttilä & viininpunainen nauha & valkoista koristehiekkaa. Hiekka oli myös meidän ostamaa. Kultaisen kaitaliinan alla oli valkoiset pöytäliinat ja jokaisen paikalla viininpunainen servetti kauniisti taiteltuna. Oli siis niin mahtava ja tunnelmallinen juhlapaikka, varsinkin kun paikka oli metsän keskellä ja oli aika synkkää niin kynttilät toi tosi hienosti tunnelmaa. En ollut ajatellut, et kesähäistäkin saa niin tunnelmalliset J Alkuun saatiinkin tieto, et ruoka myöhästyy noin 15min joten kaaso sitten puhui hetken ja kertoi yleisistä asioista. Lapset menivätkin pian heti askartelemaan ja värittämään. Kaaso pyysi kaikkia niitä puhumaan, ketkä haluaa. Äiti ja anoppi tuli antamaan meille upean valokuvakirjan, minkä ne oli tehneet meidän elämästä vauvasta vaariin kuten äiti sanoi :D ja vieraat nauroi, kun ei me nyt kuitenkaan ihan niin vanhoja vielä olla.. Vähän harmitti se ruoan myöhästyminen, kun tuntui et se venyy ja venyy ja vieraat on nälkäisiä, mut vihdoin 17.45 päästiin syömään. Ruoka oli todella ihanaa, ensin oli alkuruoat ja toisella kierroksella tuli vasta lämpimät ruoat (niissäkin itse asiassa kesti aika kauan kun ne tuotiin autolla keittiöstä). Kaikki kehu menua ja ruokalistaa tosi paljon. Oli mm. graavisiikaa, aurajuustotäytettyä kylmäsavulohirullaa, savulohta, rosvopaistia, ceasar-salaattia, ja rucola-vuohenjuusto-mansikkasalaattia mitä tosi moni kehui! Pääruoaksi oli naudan sisäfilettä pippurikastikkeessa, aurajuustoperunoita, kasvisröstejä (ne oli aivan ihania), ja lapsille nakit & lihapullat myöskin. Ruoan jälkeen pidettiin vessataukoa ja sit aloitimme melkein ainoan ”virallisen” ohjelman, hääolympialaiset. Bestman ohjeisti vieraat etukäteen jaettuihin ryhmiin, ryhmän numero löytyi paikkakortin takaa. Ihmiset sai ensin esitellä itsensä toisilleen ja siten vähän tutustua, ja sitten tuli hauska tietovisa meihin liittyen. Sen jälkeen ryhmät pääsivät kiertelmään rasteja, oli seitsemän eri rastia jotka liittyivät meihin, ammatteihin tai harrastuksiin. Esim. yhdessä pisteessä piti jongleerata (miehen harrastus), yhdessä tunnistaa lastenlauluja (koska olen lastentarhanope), yhdessä oli hevosenkengänheittoa, toisessa piirustustehtävä (hääparin piirtäminen) ym. Vieraiden ei tarvinnut istua paikallaan, lapsetkin saivat kierrellä oman mielensä mukaan ja kaikilla tuntui olevan hauskaa! Lopuksi ryhmät sai laskea pisteensä ja me valittiin piirustuskilpailun voittajat. Voittajaryhmä sai palkinnoksi kuoharin + muumilimsan. Myöhemmin illalla minäkin sain kuohuviinilasillisen ko.pullosta;) Hääolympialaiset toimi tosi hyvin ja rentoutti vieraita, ja kaikki sai osallistua. Ihmiset myös tutustuivat toisiinsa, ja moni oli odottanutkin näkevänsä toisensa (esim.mun äiti ei ollut tavannut kaikkia miehen sisaruksia). Meil asuu sukulaiset tosi eri puolilla Suomea.

Kahdeksan aikaan oli kakkukahvit – kakkuna maailman paras juustokakku, mitä kaikki kehui vielä jälkikäteen et kakku oli kyllä parasta! Samaan aikaan tuli esille karkkibuffet, se oli myös tosi hieno ja herkullinen. Vieraita oli 40 siinä vaiheessa, ja karkkia oli 12kg, josta jäi ainostaan 1.5kg!! Eli siis kymmenen kiloa meni vain noin pienelle porukalle, se oli meinaan todella suosittu! Ihmiset täytti pussinsa vielä lähtiessäänkin :) Erityisen suosittuja oli paperipäällysteiset kuten tuttifruttiaskit, lakupatukat, minituplat ja minitobleronet. Niitä ei jäänyt yhtään. Niin, eikä tikkareitakaan. Loput karkit oli irtokarkkeja. Kakun jälkeen tuli tarjolle alkoholit ja booli, ja laitettiin musa soimaan. Oli tosi rento tunnelma, ja kaikilla hauskaa, kaikki jutteli keskenään ja mä yritin käydä juttelemas kaikkien kans – ja oli ihana huomata ettei ihmiset jääny porukoihin vaan kaikki tutustui toisiinsa, kuten mun kaverit miehen lapsuuden kavereihin ja mies hengas myös mun kavereiden kans paljon. Mun kaverit oli just mun ja miehen vanhempienkin kanssa jutellu tosi paljon. Booli oli todella hyvää, sitä oli varattu 20 litraa mutta pitopalvelu teki sitä vain 10 litraa ja luulin et se loppui kesken, kunnes illalla ne antoi loput boolitarvikkeet mukaan! En ymmärrä, miksei ne tehny sitä lisää kun se oli tosi suosittua (vodkaa, 7uppia, appelsiinimehua ja omenamehua – tuli tosi raikasta ja hyvää). Samoin, pillimehut ne unohti laittaa esille ja kaikki lapset oli jo lähteneet paitsi mun morsiustyttö joka juhli loppuun asti mukana, kunnes tajusin et ne puuttuu. Harmi :( No ei se juhlaa pilannut. Morsiuskimpun heitto oli jossain vaiheessa, ja samoin kaulinleikki – mies sai vallan eli miesvieraat kirjoitti nopeammin nimensä kaulimiin :) Loppuilta tanssittiin, juteltiin, seurusteltiin pihalla, poltettiin sikarit (myös ne jotka ei polta oli ihan innoissaan ottamassa hääsikaria!), ja morsiustyttö viihdytti kaikkia mun kavereita tanssilattialla opettamalla heille streetdancea, myös mun kummit ja vanhemmat tuli mukaan tanssimaan :D

Oli ihan superhauskat häät, ja tosi meidän tyyliset. Kaikilla oli älyttömän hauskaa ja kehuja tuli vielä seuraavana päivänä. Yöllä oli vielä hotdogkärry mitä monet kehui tosi paljon, et ei kuulemma ole tiennyt että juhliin voi sellaisen tilata. Kaikki oli aika täynnä mutta silti hodareita meni hyvin ja loput mun veli kävi hakemassa tarjottimelle, ennen kun hodarikärry lähti pois 23.30. Juhlat kesti yhteen asti, ja kaason vanhemmat tuli hakemaan tavaroita pakettiautolla. Me lähdettiin taksilla kaupunkiin, ja meidän molempien kavereita ja mun veli lähti vielä jatkoille meidän hääyöhotellin yökerhoon (kaupungin paras) niin mekin sit lähdettiin vaikkei pitänyt – oli niin hyvä fiilis ja hauskaa! Ja kerranhan sitä vaan naimisiin mennään, eikös ;) Tanssittiin ja pidettiin hauskaa neljään asti, mä hääpukuni kanssa ja saatiin miehen kanssa ihan älyttömästi onnitteluja baarissa tuntemattomilta! Se oli tosi ihanaa :) Yks nuori mies tuli mua onnittelemaan ja kysyi ”kuin sä noin nuorena naimisiin meet?”. Hahah :) Oli todella hauskat häät, ja yöunet jäi todella lyhyeksi. Miehellä oli aamulla paha olo, ettei jaksanut aamupalalle niin mä menin yksin, kahdeltatoista piti huone luovuttaa ja isä tuli meitä hakemaan. Yöllä kesti muuten ”hieman” saada mun puku pois + kaikki 120 pinniä pois päästä… huhhuh.. Huomenlahjat vaihdettiin aamulla, mä annoin miehelle tatuointilahjakortin + nimikyltin meidän postilaatikkoon. Mieheltä sain lahjaksi Kalevalakoruja Talon sydän sarjasta sormuksen, riipuksen ja korvakorut :) <3 Sunnuntaina tultiin meidän talolle, missä oli meidän molempien sukulaiset ja olin tehnyt etukäteen voileipäkakun ja muffinsseja, niin kaikki tuli vielä kahville ennen kotimatkaa. Availtiin siinä häälahjojakin sitten, ja luettiin vieraskirjasydämiä & kortteja. Lahjat oli aivan upeita, saatiin hirveästi astioita, aterinsettejä 3kpl, muumiastioita, lakanoita, hyviä veitsejä ja paistinpannuja. Häälahjatilillekin tuli noin 1500euroa. Mies totesi päivä häiden jälkeen, ettei tää naimisiinmeno kyllä oloa muuttanut hirveästi, toisin kuin oli ajatellut. Mä taas olin ajatellut, että tuskin se naimisiinmeno mitenkään muuttaa omaa oloa tai varsinkaan parisuhdetta. Se vain vahvistaa sitä, et halutaan olla yhdessä ja ollaan perhe :)

Lähdettiin sit pian häiden jälkeen häämatkalle Bulgariaan ja tiistaiaamuna tultiin – oli ikimuistoinen ja ihana hääpäivä & häämatkakin tosi rentouttava. Voin sanoa, et on vaikea uskoa, et olen nyt naimisissa ja olen mieheni vaimo. Puhumattakaan uudesta nimestä, en ole vielä sitä oikein joutunut käyttämään. No eiköhän tähän pian totu ;)

Vasemmalla morsiuskimppu, keskellä heittokimppu ja oikealla morsiustytön. Timantit ja loppusitominen vielä puuttuu eli vähän keskeneräisinä vielä :)

Tässä näkyy mun puku + bolero sekä kampaustakin...

Sormukset <3

Huomenna naimisiin! :)

Uskomattoman nopeasti tämä suunnitteluaika on mennyt, huhhuh.... no jokaisellehan se päivä koittaa, kun sanotaan tahdon ja vietetään tärkeää päivää tärkeiden ihmisten kanssa. Meillä on kaikki järjestelyt kunnossa, ja tänään alkoi sitten jännittämään ihan oikeasti. Eniten pelkään, että 1) kirkossa alan itkemään (olen tosi herkkä, ja musta itkeminen julkisella paikalla on hirveän noloa :D), 2) kompastun pukuuni (kerroksia on niin paljon...) enkä ole tottunut korkokenkiin, 3) vähän vähemmän pelottaa se, että unohdetaan jokin oleellinen vihkikaavassa kuten polvistuminen tai suudelma. Sitten tietysti se "Tahdon" sanominen jännittää myös! Hui! Itse hääjuhlassa mua ei jännitä mikään, mutta en mä tiedä miksi toi kirkkovihkiminen pistää jänskättää... en usko et maistraatissa ois mitään ihmeellistä ollut.

Puvun sain eilen, vaikka ompelija oli sekoittanut päivämäärät niin se ei ollut valmis - jäin sitten kaupungille odottamaan, että hän saa sen tehtyä, ja onnekseni puku oli aivan täydellinen. Ompelija teki työnsä todella hyvin, vaikka ensin mua tietysti harmitti se päivien sekoittaminen. Yhtään lisästressiä en kaipaa tähän jännittyneeseen olotilaan. No huomenna "onneksi" stressaaminen on ohi ja minusta tulee vaimo, ja saan aviomiehen!

Entäs sitten kun linnut on lähteneet
ja verkkaan käy virtojen juoksu
Entäs sitten kun päivät on viilenneet
ja poissa on nurmien tuoksu.

Sinä vieläkö viivyt mun vierelläin
tuuli tuiskuna lunta kun heittää.
Yhä kätesi löydänkö kädestäin
paksu jää vaikka muistoja peittää.

Entäs sitten kun päivät jo hämärtyy
se pois viekö elämän uskon.
Entäs sitten kun eessämme värjäytyy
ranta taivaan jo väreillä ruskon.

Sinä vieläkö viivyt mun vierelläin
aallot raueten iltaan kun taipuu
Yhä kuiskaatko hiljaa mun nimeäin
päivä lopulta mailleen kun vaipuu.

Entäs sitten kun lyhenee askeleet
on haaveiden tilalla muistot
Entäs sitten kun silmiin saa kyyneleet
nauru lasten ja leikkipuisto

Sinä vielä jos viivyt mun vierelläin
kun on kaikki jo sanottu kerran
Sulle ojentaa tahtoisin elämäin
se on sun yhden elämän verran.

(Timo Koivusalo)

Häähommia

Tulipahan tehtyä hääjuttuja koko pitkä päivä. Askartelin loput ohjelma/menukartiot, sekoitin kaikki koristehiekat keskenään (oli vähän eri sävyjä, valkoista ja kerman väristä), tehtiin miehen kanssa istumajärjestys ja sen pohjalta tein paikkakartan, ollaan suunniteltu tarkemmaksi sitä hääolympialaista ja mies varsinkin monta tuntia nysvännyt sen parissa et saadaan sujumaan, kaason kanssa oli tapaaminen ja vein sinne jo häätavaroita - stressasin kenkieni kanssa kun ne on liian isot mut täytän vanulla kantapäästä ettei tipahda alttarilla. Nähtiin myös mies ja bestman kirkon luona, harmi kun kirkko oli kiinni, niin ei päästy harjottelemaan mutta käytiin kaava läpi siinä pihalla ja juteltiin hääjuhlan juontamisista yms. Niin ja muistin kertoa bestmanille, et hänelle tulee kans viehe, oli ihmeissään et mikä se on :D Hyvä siis kun tuli mainittua!

Musalistaa olen tehnyt spotifyihin. Lasten puuhapöytään tulevat jutut kasasin yhteen. Kaikenlaisia viimehetken juttuja. Huomenna vien aikaisin aamulla kissat rokotettavaksi, sit koitan siivoilla ja pakata kaikki juomat, karkkibuffetmaljat, karkit, kaitaliinat, ruusunlehdet, paikkakortit, menukartiot, koristehiekat ym autoon ja puol kuudelta meil on siellä tapaaminen. Perjantaina meille tulee miehen sukulaiset niin täytyy siiheksi siivota, mies ostaa ja tekee ruoat heille onneksi ja lauantaiksikin, ja mä leivon sunnuntaiks voileipäkakun + valkosuklaamustikkamuffinsseja. Ainiin, pitäis sinne häämatkallekin pakata jossain vaiheessa! Vähän stressiä ollut tänään, itkukin tuli kun hermostuin... no toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja hääpäivänä osaan olla rentona.

Viisi päivää enää rouviintumiseen

Olen ollutkin tosi kiireinen viimeiset pari viikkoa, mutta nyt olen töistä lomalla ja saan tän viikon pyhittää levolle ja viimeisille häävalmisteluille. Toissa viikonloppuna ostin kaiken mitä vielä piti, ja lapsille niitä pillimehuja boolin sijasta. Äiti osti mulle hajuveden, minkä valitsin itse, versacen bright crystalin. On aivan ihana! Sitä laitan sitten hääpäivänä. Olen nyt ahkerasti tehnyt ihon kuorintoja ja yhden kerran kosteuttavan kuorinnan, teen sellaisen uudestaan varmaan lauantaiaamuna.

Toissa lauantaina olin koemeikissä ja -kampauksessa. Tuli todella ihana kampaus ja meikki! :) Ja juuri sen tyylinen, mistä tykkäsinkin ja sopi mulle. Toiselta puolelta on punottu kivasti ja kiharat näkyy toisella puolella, mikä näyttää esim.kuvissa kivalta. Tiarakin on aivan upea, sopii mun prinsessapäivään <3 Huntua en halunnut ja siihen olen tyytyväinen, ei nimittäin olis sopinutkaan. Meikissä on luomissa kultaa ja beigeä, mun lempivärejä ja sopii mulle kun silmät ovat ruskeat ja muutenkin olen aika tumma. Huuliin tuli vain huulikiiltoa, onneksi, koska huulipunaa en oo koskaan edes käyttänyt. Lauantaita vaan odottelemaan et miltä sit kokonaisuus näyttää ;)

Mä olin alunperin ajatellut värjäyttäväni hiukset, koska nyt mulla on oma luonnollinen väri hiuksissa moneen moneen vuoteen, mutta päätin olla värjäämättä. Nyt vielä kun aurinko on vähän vaalentanut hiuksia joistain kohdista, niin näyttää siltä kuin olis sävytetty tai raitoja :D Tämä koekampaus ei tosin kovin hyvin pysynyt, vaan alkoi valumaan, koska kampaaja ei laittanut pinnejä niin paljon kuin tulee laittamaan hääpäivänä eikä viimeistellyt lakalla. Kun purin kampausta, niin kuitenkin sieltä löytyi 60 pinniä eli hääpäivänä varmasti sitten yli 100! Huh! Siinä onkin sitten hääyöksi puuhaa, kun saa niitä irrotella ;)

Torstaina meillä oli tapaaminen valokuvaajan kanssa, ja juteltiin siitä millaisia kuvia halutaan, ja käytiin katsastamassa meidän kuvauspaikka eli vanha kivisilta jossa takana on peltomaisema ja mm. hevosia:) Tulee varmasti hienoja miljöökuvia. Täytyy vain toivoa, ettei sada, koska kuvaajan studio on varattu siihen aikaan. Tuo sääennustekin vaihtuu ihan koko ajan, tällä hetkellä se lupaa lauantaiksi aika kylmää ilmaa noin 15 astetta (mikä on kyllä hellettä parempi!), ja sadetta just kello 9-15 :( Meillä on kuvaus 14.45. Mutta eilenhän tuo näytti vielä, että illalla vasta sataa eli eiköhän toi ennuste muutu vielä moneen kertaan. Sade ei mua sinänsä haittaa, kun tässä tätä hellettä on pitkään piisannut, mutta kunhan vaan saatais ne ihanat kuvat otettua... ja mahdotonta lavastaa kuvia jälkeenpäinkään kun miehellä on vuokrapuku, ja mulla kampaus ja meikki. Sit täytyy miettiä jos menis kirkkoon ottamaan potretit.

Perjantaina vein boleron ompelijalle, missä mun pukukin on, ja hän muokkaa sitä hieman mulle sopivammaksi ja pienentää muutamasta kohdasta kun se roikkui. Miehen saketin, mun puvun ja boleron haen sitten torstaina ja vien oman pukuni samantien kaasolle odottamaan lauantaita.

Lauantaina meillä oli papin kanssa tapaaminen Turussa Mikaelinkirkossa, mutta ei päästy harjoittelemaan kirkko-osuutta oikeassa miljöössä kun siellä oli jotkut kuoroharjoitukset :( Harmi. Mutta käytiin kyllä kaava läpi, ja pappi kysyikin, et mistä halutaan sen puhuvan henk.koht. puheessaan. Meillä ei ole varsinaisia yhteisiä harrastuksia, eikä tapaamisessakaan ole mitään ihmeellistä, joten valittiin sit yhdessä puheen teemaksi oman kodin rakentamisprojektin (kun vanha talo ostettiin talvella ja aletaan häämatkan jälkeen remontoimaan) sekä eläintenhoidon, kun meillä on neljä rakasta lemmikkiä. Kaikki yhdessä hankittuja. Pappi oli ihan hauska ja rento. Ja itse huomaa, et jännitys vähenee kun on jo käynyt kampauksessa ja kampaaja & meikkaaja on jo tuttuja, kuvaaja tavattu ja pappikin tavattu. Ei tarvi sit hääpäivänä sellaisia asioita jännittää.

Kirkossa mun isä saattaa, ja morsiustyttö kulkee meidän perässä. Kaaso ja bestman odottaa edessä, ja kaaso hakee mun kimpun siinä vaiheessa kun saavun alttarille. Virsi meillä tulee loppuun ja virren ajaksi käännytään vieraisiin päin ennen loppumarssin alkua. Kauhea seistä sinne päin, varsinkin jos alan itkemään kun virsi lauletaan (tähän mennessä olen liikuttunut kun olen sitä kuunnellut tai laulellut). Ja varsinkin jos osa vieraista (mun äiti ainakin) itkee. :D

Eilen sunnuntaina tein kaiken maailman hääjuttuja. Mm. maalasin kultaisella sprayllä pieniä pyykkipoikia, oli kätevää kun ei tarvinnut pensselin kanssa näpertää. Ne tulee meidän valokuvanaruun ja vieraskirjanaruun. Anoppi ja äiti on lähettänyt kuvia meidän lapsuudesta ja nuoruudesta, ja sitten myös yhteisestä ajasta tietenkin laitetaan kuvia "pyykkinarulle". Juuttinaruja pystytetään kaksi juhlapaikkaan, mihin kuvia tulee ja erikseen laitetaan viininpunaisia sydänkartonkeja yhdelle narulle, joihin vieraat käyvät laittamassa vieraskirjamerkinnän (muisto hääparista, varhainen muisto morsiamesta tai sulhasesta, parasta häissä, sekä onnentoivotus/neuvoja avioliittoon). Sydämet me liimataan sitten tuollaiseen Pentikin punaiseen kirjaan, missä on juuri sydämet pyykkinarulla kannessa :)

Tein myös wc-korit loppuun, ja häälahjat eli ne saippuat laitoin yhteen koriin ja viimeistelin kultaisella nauhalla. Karkkibuffetmaljat olen tiskannut. Toissa viikolla ostin laivalta vielä viimeisiä suklaita, tobleroneja ja minituplia, meidän buffaan. Nyt vaan pitäis kaikki pakata pahvilaatikoihin juhlapaikalle kuljetettavaksi.

Tänään meillä on oma kirkkoharjoitus bestmanin ja kaason kanssa - ilman pappia. Mennään kirkkoon katsomaan onko siellä morsiushuonetta tms piilopaikkaa, missä morsian ja isä odottaa. Jos ei ole, mun täytyy odottaa autossa :D Tuntui jokseenkin monimutkaiselta tuo kaava, mutta eihän se oikeasti ole. Ensin me polvistutaan alttarille (toivottavasti mun kengät ei tipu jalasta), kaaso on siis siinä vaiheessa hakenut mun kimpun. Jossain vaiheessa kun on sen aika ja on sanottu tahdon, bestman tuo sormuksen sulhaselle, joka antaa sen papille ja pappi sanoo kai sormusrukouksen. Sen jälkeen antaa sen sulhaselle takaisin ja hän pujottaa sen mun sormeen. Loppupuolella vielä polvistutaan alttarille ja kaaso tuo mun kimpun ennen kuin mennään marssin tahdissa pois. Morsiusneito käy jakamassa kaurapussukat vieraille ulkona, ja me saadaan kaurasade päällemme ;)

Viikonloppuna mietittiin myös ohjelmaa häihin miehen kans, kun mä kävin jokaikisen nettisivun läpi hääleikeistä ja mulla on 2 kirjaakin Onnistuneet häät & hääleikkien helmiä. Ei löytynyt mitään hyvää! Etsin myös yhteisleikkejä, juhlaohjelmaa yms ja aika typeriä leikkejä vaan löytyi. Mä en halua mitään mukahauskaa leikkiä, mikä voi mennä totaalisesti pieleen. No me päädyttiin tällaiseen eli ruokailun jälkeen tulee hääolympialaiset: laitetaan etukäteen paikkakorttien sisälle pieni numero 1-8, ja sitten pyydetään vieraita ryhmittymään oman numeronsa mukaisesti. Ensimmäinen osuus on tietovisa. Jokainen ryhmä saa kyltit, kartongista kai, a/b/c/d. Esitetään 10 kysymystä, yritetään keksiä hauskoja (osa keksitty jo) ja ryhmä nostaa oikean vastauksen kyltin pystyyn. Jokaisesta kysymyksestä saa puoli pistettä ja jokainen ryhmä huolehtii omasta pisteiden laskusta, annetaan pienet paperit sitä varten ryhmille. Tietovisan jälkeen lähdetään ns. rastiradalle, missä on 8 pistettä. Niissä ei kovin kauaa mene, ja ne liittyy meidän elämään ja harrastuksiin. Ajateltiin näin, että yhdessä pisteessä olisi hevosenkengän heittoa (pihassamme on vanha hevos"talli" missä on muutama heppa asustellut ja vanhoja hevosenkenkiä on tallissa kymmenittäin), hääparin piirtämispiste (mies harrastaa piirtämistä, ja me sitten valitaan vaikka 2 parasta kuvaa meidän mielestä), jongleerauspiste (miehen harrastus), lastenlaulujen tunnistuspiste (koska oon lastentarhanope), kaniruoan tuntemus (meillä pari pupua, ja ryhmät joutuvat päättämään mitä kahta kasvista ei saa kanille antaa) ja sit ainakin yks merimiessolmun teko, ei liity meihin kyllä mut mies halus tän pisteen :) 

Tämän jälkeen jokainen laskee pisteensä, palkinto eniten pisteitä saadulle ryhmälle, täytyy tietysti varautua et kaksikin ryhmää saa eniten pisteitä. Tän jälkeen tulis vielä kaulinleikki, eli kummalle valta talossa, mutta mitään muita ohjelmanumeroita tai leikkejä ei ole. Tuossa ei mun mielestä nolata ketään, kaikki pääsee osallistumaan, eikä tarvi istua paikoillaan. Ja ihmiset tutustuu toisiinsa, ja tunnelma vapautuu. Sen jälkeen on sit kakkukahvi ja karkkibuffet, sit musaa ja boolia ja hauskanpitoa!

Huomenna viedään juhlapaikalle kaikki materiaali, mitä tulee kattaukseen, karkkibuffettiin yms ja he laittaa ne sit esille. Perjantai-iltana mies vielä menee jonkun sukulaisensa kanssa juhlapaikalle virittelemään valokuva- ja vieraskirjanarut, sekä kaiuttimet ja tietokoneen.

Yllättävän rauhallinen olo on, toivon vaan et kaikki on kunnossa ja huolehdittu :)