Kuvia!

Noniin, häistä on kulunut pian 4kk ja vihdoin olis aika laittaa kuvia näkyville. En tiedä lukeeko tätä enää kukaan, mut laitanpa kuitenkin :D Remonttia ollaan tehty kodissamme häämatkan päättymispäivästä alkaen, joten kiirettä on pitänyt. Mutta tässä kuvia ihanasta päivästämme!

Happy wife ;)

Hääpäivä on nyt takanapäin ja onnellinen rouva kirjottelee tänne hääpäiväkertomusta!! Hääpäivä ei olis voinut olla täydellisempi, oli superhauskaa :) Kuvia tulee varmasti jossain vaiheessa, toistaiseksi ei olla itsekään nähty niitä. Katotaan jos muutaman kuvan laitan jo tänne.

Perjantaina meille saapui miehen sukulaiset, eli vanhemmat ja sisarukset perheineen. Ne oli aivan innoissaan häistä ja miehen sisko, floristi, alkoi tekemään kimppuja ja vieheitä. Tilatut kukat oli aivan upeita, kolmen värisiä ruusuja: valkoisia, vaaleanpunaisia ja kerman värisiä. Sen lisäksi morsiuskimppuun tuli timantteja ja vihreät reunat. Hän teki myös heittokimpun ja morsiustytön kimpun samoista kukista, ja sulhaselle + bestmanille vieheet. Iltapäivällä kaasokin tuli meille ja mies grillasi töistä tullessaan koko porukalle, ja lähti kahdeksan aikaan siskonsa kanssa vielä juhlapaikalle laittamaan viimeisiä koristeluita. Juhlapaikkahan hoiti kattaukset ja tarjoilut, mutta omat viritykset saatiin käydä laittamassa itse eli valokuvanarut, vieraskirjasydän (narulle myös pyykkipojilla), vessakorit, kaiuttimet ja tietokone, polttarikamaa, sekä lasten puuhapöytä (värityskuvia, askartelutarvikkeita, tarroja, kyniä, saippuakuplia, kirjoja). Mä siitä sit lähdin kaasoni kanssa sen kämpille. Olin aikaisemmin käynyt hakemassa kaupasta talkkia, kun ompelija sanoi torstaina pukuni haettuani et sen avulla saa puvun paremmin selän puolelta, no enköhän unohtanut sen talkin sit kotiin. Eipä sillä kyllä väliä ollut. Lähtiessä huomattiin myös, et mies oli unohtanut kassin ottaa mukaan juhlapaikalle, kun menivät sinne järjestelmään. Heitettiin matkalla heille se, ja melkein unohdettiin mun hääpuku mun autoon, kun en ollut tajunnut et mennään tietenkin kaason autolla heille. Jännitystä ja hermostuneisuutta oli siis jonkun verran havaittavissa, kun tuntui et kaikki unohtuu just viime hetkellä, vaikka on suunnitellut aikataulun todella hyvin mukamas :D Varmastikin ihan normaalia. Illalla kaason luona join vielä siiderin et saisin unta, ja kävin suihkussa + laitoin itse sellaiset hienot kynnet. Ne tosin irtoili jatkuvasti ja jouduttiin koko ajan liimaamaan niitä uudestaan. Ja todella hankala oli olla sellaisten kanssa, kun ei ole tottunut. Puoli yhdentoista aikaan käytiin nukkumaan, mutta mua ei väsyttänyt yhtään tietenkään. Jännitystä ei mitenkään ihan älyttömästi ollut, ainakaan tietoista, vaan se oli ehkä sellaista onnellista odotusta et menispä yö nopeasti. Illalla vielä mies laittoi viestiä, et kaikki asiat on hoidossa, ja voin olla ihan rauhallisin mielin, koska huomenna minusta tulee hänen vaimonsa <3

Jotenkuten sain nukuttua ja 6.30 oli sitten herätys hääpäivän aamuna! Oli aika sateinen ja pilvinen ilma, mutta luotin sääennustukseen, että kolmen aikaan olis jo sade loppunut ja vähän ehkä aurinkoakin näkyvissä (silloin oli meidän kuvaus). Illaksi piti selkeytyä ihan kokonaan. Saatiin koko aamu tekstareita kaason siskoilta ja vanhemmilta muun muassa, et sade hääpäivänä tuo onnea yms mutta luotin edelleen siihen että sade loppuu :D Rauhallisesti alkoi meidän päivä, kaaso meni lenkille ja mä sillä aikaa kävin suihkussa. Syötiin aamupalaksi puuroa ja itsetehdyt sämpylät, ei mikään hirveä nälkä ollut mutta pakko oli syödä, että jaksaa pitkän päivän. Kahdeksaksi kaaso vei mut kampaajalle, ja mun kampaaja (kaason kaveri itse asiassa) tuli samaan aikaan avaamaan ovet. Ketään muita asiakkaita koko aamupäivän aikana ei ollut. Mun kampauksen tekoon meni noin 1,5 tuntia muistaakseni, sain ensin kahvia ja myöhemmin vielä pullon fresitaa. Kaaso kävi kotona meikkaamassa siinä välissä kun mun kampausta tehtiin ja tuli omaan kampaukseen puoli kymmenen aikaan. Oli tosi rento ja mukava aamu, ja olin uskomattoman rauhallinen. Jännitän ja stressaan todella helposti normaalisti, mutta en hääpäivän aamuna :) Siirryin kampauksesta meikkaukseen, ja puoli kahdeltatoista olin täysin valmis. Kampaus ja meikki oli yhtä upeat kuin koeversioissakin!

Kaason luona lämmitettiin tonnikalarisottoa ja mullekin maistui ihan hyvin ruoka. Ihmettelin ääneen kaasolle sitä, kun olen lukenut, että jotkut morsiamet jännittävät niin paljon etteivät syö mitään koko päivänä. Vielä tässäkään vaiheessa mua ei jännittänyt hirveesti. Kaason sisko tuli myös paikalle ja alettiin pukemaan mulle hääpukua noin klo 12.40. Kuvaukseen piti lähteä noin klo 14.10 eli alkuun tuntui, et aikaa on ihan hyvin… nyöritys sujui alkuun ihan hyvin, muttei ollut tarpeeksi kireä ja nauhakin oli niin mutkalla, et piti purkaa kokonaan ja aloittaa alusta. Selän lipare, mikä jää nauhojen alle, törrötti rumasti ja sen kanssa meni tosi kauan. Kun puku oli hyvä, laitoin boleron päälle ja ihasteltiin kokonaisuutta. Sit ahdistuin siitä, että kompastun pukuuni kun se tuntui ihan hirveän pitkältä. Alettiin selvittää mikä siellä jää jalkoihin ja varmaan 7 kerrosta kangasta oli hameessa vuorotellen tylliä ja alushameita. Eipä ollut tullut katsottua aikasemmin miltä se sieltä alta näyttää!! Oltais voitu harjotella pukeutumista ennemmin, mutta sain pukuni tosiaan vasta torstaina ja perjantai oli muutenkin niin kiireinen, ettei siinä olis ehtinyt. Meillä oli todella hyvä aikataulu ja SILTI tuli todella kiire! Kaason sisko ompeli ensin alimman alushameen 10cm lyhyemmäksi. Silti tuntui, et kaadun joka askeleella. Sen jälkeen kaaso ja siskonsa leikkas saksilla tylliä pois monta metriä sieltä alta, mikä ei näy ulospäin. Harjoittelin kävelyä myös kenkieni kanssa, ja totesin ettei siitä tule yhtään mitään – kengät oli kuin olikin liian isot vaikka ostin niihin sellaiset kantakappaleet ja laitettiin vanua täytteeksi. Sukkahousujen kanssa ne oli niin liukkaat :( Onnekseni olin ostanut kultanauhaiset sandaalit, ihan matalapohjaiset kengät biancosta, ja tuumittiin ettei ne kyllä näy sieltä puvun alta. Mulla oli niin paljon varmempi oli niiden kanssa kuin liian suurten korkokenkien kanssa. Tässä vaiheessa meitä kaikkia jännitti ja hermostutti – kaason siskon poikaystäväkin tuli sit paikalle ja tää sisko vaan totesi ettei halua ikinä kirkkohäitä kun tää pukeutuminen on niin stressaavaa :D Aika kiire tuli, ja vielä kahdelta juotiin kuohuviinilasilliset kaason kanssa, ja hänen sisko lähti viemään meitä kuvauspaikalle. On totta, mitä ompelijakin sanoi, että nyöritykseen/pukeutumiseen tarvitaan se kaksi henkilöä! Onneksi kaason sisko oli paikalle. Itsehän siinä ei voi mitään oikein tehdä kuin odottaa valmista.

Kuvauspaikalle saavuttiin 14.30 ja kuvaaja oli jo paikalla. Mies oli laittanut mulle tekstarin klo 14.10, et hän alkoi pukeutumaan. Hieman eri aikataulu kuin mulla :D No kuvaus tosiaan oli sovittu 14.45 ja mies tuli paikalle noin 14.40 komeana saketin ja silinterin kanssa ;) Sade oli loppunut jokin aikaa sitten, taivas oli upea pilvisyyden takia ja aurinko pilkisti jossain vaiheessa. Meidän kuvat otettiin vanhalla kivisillalla hiekkatiellä, takana vain peltomaisemaa. Kuvaushetki oli hauska ja jännittävä, meistä tuntui hassulta vaan hymyillä ja tuijottaa toisiamme, jotenkin ei osannut rentoutua. Hauskojakin kuvia saatiin, kun miehellä oli muutama kuvausidea valmiina, joista mäkään en sen tarkemmin tiennyt. Tuntia ei edes mennyt kuvien ottamiseen ja lopetettiin noin klo 15.20. Mun puku oli aika kurainen helmasta, mutta eipä se haitannut. Vihkiminen oli 16.15 ja kirkkoon pääsi vasta vieraatkin klo 16 eli meillä ei kiire ollut. Hirveä pissahätä koko ajan jännityksestä, ja puvun kanssa ei todellakaan ollut helppo käydä vessassa. Ajettiin kuitenkin viereiselle abc:lle, mies vitsaili et vois hakea hampurilaisen hesestä ja mä sit sanoin et tietysti haet jos nälkä on. Me mentiin kaason kanssa invavessaan, niin hän sai auttaa mun pukuni kanssa :D Hankalaa kyllä, eikä tuollainen nyörityspuku mikään mukava päällä ole…

Sen jälkeen mentiin kirkon viereiselle parkkikselle odottamaan vihkimistä. Jännitys oli ihan hirveä, hermoiltiin miehen kanssa. Nähtiin kun vieraat saapui parkkipaikalle ja odoteltiin et ne menis kirkkoon, ennen kuin mä pystyin vaihtamaan autoa isän autoon (hän oli ajanut meidän viereen) ja mies pääsis kaason kanssa kirkkoon sakastiin odottamaan. Lähetinkin kaason neljän aikaan sanomaan vieraille, et menisivät kirkkoon jo niin me päästiin sitten vaihtamaan kyytiä. Kirkon parkkipaikalla ei ollut siinä vaiheessa noin klo 16.05 muita kuin mun kummityttö joka oli ihana kaunis morsiustyttö sekä ystävä, joka toimi valokuvaajana. Mitään morsiushuonetta kirkossa ei ollut, siksi mun piti odottaa autossa kunnes päästiin isän kanssa odottamaan kirkon ulkopuolelle. Kun astuin ulos autosta, morsiustyttö ja ystävä tuli halaamaan ja morsiustyttöni alkoi melkein itkemään, se oli jo niin kovin liikuttunut ja sanoi et näytän tosi kauniilta :) Oli hänkin aivan ihanan näköinen 11-vuotias neiti, kampaaja oli hänellekin tehnyt hienot kiharat. Mentiin sit odottelemaan kirkon ovien ulkopuolelle, ja viimeiset vieraat vasta saapuivat kirkkoon noin klo 16.10. Mua jännitti niin paljon, et kuulin oman sydämeni tiheän sykkeen, pelkäsin, et alan itkemään kirkossa. Oltiin sovittu, et kaaso antaa mulle nenäliinan hakiessaan multa kimpun. Uskomaton olo oli kyllä. Morsiustyttö oli vähintään yhtä jännittynyt kuin mäkin, ja se sanoi et alkaa samantien itkemään kun pääsee kirkkoon, ja suntio rauhoitteli et ne on onnen kyyneleitä :) Kirkon kellot alkoivat soida noin klo 16.13 ja ovet avautuivat. Marssimme alkoi soida ja lähdettiin isän kanssa kävelemään kohti alttaria. Näin mun rakkaan miehen seisovan siellä, ja hän lähti samaan aikaan kävelemään meitä kohden. Jännitys vähän laukesi ja mä vaan hymyilin onnessani, itkemisen tunnekin hävisi siinä. Mietin kyllä koko ajan, että nyt ei tarvi itkeä, tämä on pitkään odotettu onnenpäivä. Morsiustyttö käveli perässä ja kuvaaja oli mennyt edelle ottamaan kuvia meistä. Mies tuli puolessa välissä vastaan, mä koitin olla katsomatta mun äitiin, kun tiesin sen itkevän. Katselin muita vieraita hymyillen ja käveltiin alttarille käsi kädessä mieheni kanssa. Papin puhuessa katsoin häntä silmiin, ja koitin kuunnella, mitä hän sanoo. Jotain on jäänyt mieleen, mutta ei hirveästi. Alttarilla seistessä jännitti edelleen niin paljon, et mun sydän ei varmaan koskaan oo hakannut niin kovaa. Kaikki polvistumiset ja kävelyt sujui hyvin puvun kanssa. Sormuksen jälkeen mies unohti suudelman, ja pappi kuiskasi ”tuleeko suudelmaa?” ja vieraat kuuli sen – ne naurahti :) sitten annettiin lyhyt suukko, mies sanoi jälkeenpäin et jännitti sormuksen laittoa ja odotti sitä et unohti suudelman. Eipä sen väliä ollut. Oli hauska kuunnella edessä, kun moni vieras itki ja nyyhkytti, ja sitten muutama pieni lapsi höpötti omiaan ja joku lapsi huusi ”pallo, pallo, pallo” :D Musta se oli aivan ihanaa. Mutta silti kuultiin todella hyvin, mitä pappi sanoi. Ei häirinnyt lasten höpötys. Lopussa tuli virsi, ja sen ajaksi käännyttiin yleisöön päin. Mun morsiustyttö ja äiti istui etupenkissä, ja ne oli itkeny aivan kauheasti, molemmil silmät punaisena :D Kun vieraat alkoivat laulaa virttä, niin toisessa etupenkissä istunut 1,5v kummityttö oli sanonut muille vieraille ”hiljaa!” :D Kuulemma vanhemmat oli jutelleet hänelle, et kirkossa sit pitää olla hiljaa. Oli pieni ihmetellyt, miks kaikki alkoi laulaa kirkossa ;) Sitten loppumarssin aikana käveltiin helpottuneina ja onnellisina kirkon ovelle, ja kaaso & bestman ohjasi vieraat sivuovesta (joka ulkoapäin näyttää pääovelta) ulos. Tajuttiin, et mies oli unohtanut ottaa autosta kaurakorin ja lähetettiin valokuvaajamme hakemaan kauraa. Kameran akut oli levinny parkkikselle ja vieraat sai odotella meitä noin 5min, mua alkoi hermostuttaa mutta ei se kuulemma vieraita haitannut. Oli upee tunne tulla sit lopulta ulos kirkon ovista ja nähdä vieraat, oli tosi helpottunut oli eikä jännittänyt enää ollenkaan. Jäätiin portaille kuvia varten ja sen jälkeen käveltiin vieraiden läpi ja saatiin kauraa joka paikkaan. Niitä kauroja löytyikin sit vielä seuraavana päivänä hotellin sängystä ja hääpuvusta & hiuksista! :)

Lähdettiin sit autollemme päin kävelemään, ja piti nopeasti pystyttää koristeet autoon. Kyltti ei pysynyt takaikkunassa teipillä joten se jouduttiin jättämään hattuhyllylle. Vieraita tiedotettiin kyllä, että me mennään ensin ja vieraat saa tulla perästä. Tienvarsikylttejäkin oli matkan varrella. Lähdettiin sitten letkassa ajelemaan juhlapaikalle, mun mies ajoi meidän hääautoa ja takapenkillä oli kaaso + valokuvaaja. He sai erikoiskuljetuksen ;D Juhlapaikkamme oli 3km kirkosta, ja metsän keskellä. Piti mennä kapeaa hiekkatietä, ja eiköhän vastaan tullut kaksi suurta taksia. No eipä me voitu mitään peruutella kun takana oli parikymmentä autoa….oli kyl mulla tunteet pinnassa, ja kävin kiukkuisena sanomassa taksikuskille muutaman minuutin odottelun jälkeen (ne odotti et me ois peruutettu pois) et tääl on hääsaattue, ei me voida peruuttaa mihinkään :D Eiköhän tilaa sit tullut. Selvisi, et taksit oli vieneet jotain ihmeellistä polttari- tai synttäriporukkaa ihan meidän juhlapaikan viereen. Niistä lähtikin sit illan mittaan aikas kovaa meteliä, mutta ei se meidän juhlia hirveästi haitannut. Vähän ehkä harmitti vaan. Meille sanottiin etukäteen, että paikalla on liikenneohjaus mutta ei siellä mitään ollut kuin kaksi juhlapaikan työntekijänaista seisoi pihalla, ohjaamatta kuitenkaan ketään minnekään. Erikoista kyllä.

Alkuun meillä oli onnittelujono, ja me mentiin suoraan pihalle mutta vieraat kiersi juhlapaikan takaa, ja odoteltiin hetki et kaikki pääsee paikalle. Meidän vanhempien piti tulla ensin onnittelemaan, ja ne tietysti oli viimeisiä paikalla :D Kaikki muut vieraat jo odotteli, ja meidän vanhemmat tuli hitaammin sitten parkkipaikalta. Onnittelujono oli ihana, sai halata kaikkia ja tavata kaikki vieraat joita en ennen ollut nähnyt (ihan muutamia, mm. miehen lapsuudenkaverit perheineen). Sen jälkeen nostettiin malja ulkona ja isä toivotti vieraat tervetulleeksi. Mentiin sitten sisälle ja juhlapaikan kattaus ja koristelut oli aivan Upeat! Oli aivan eriluokkaa kuin olen nähnyt esim. hääohjelmissa missä ollaan itse koristeltu valkoisella liinalla ja muutamalla kukalla jokin jumppasali… olin siis itse vienyt sinne kultaiset kuitukankaat kaitaliinaksi, kirkkaan- ja viininpunaisia ruusunlehtiä, kultaiset menu/ohjelmakartiot, kultaiset paikkakortit ja juhlapaikalta tuli kauniit viininpunaiset ruusut lasimaljoissa, suuret lasipurkit joissa kultainen kynttilä & viininpunainen nauha & valkoista koristehiekkaa. Hiekka oli myös meidän ostamaa. Kultaisen kaitaliinan alla oli valkoiset pöytäliinat ja jokaisen paikalla viininpunainen servetti kauniisti taiteltuna. Oli siis niin mahtava ja tunnelmallinen juhlapaikka, varsinkin kun paikka oli metsän keskellä ja oli aika synkkää niin kynttilät toi tosi hienosti tunnelmaa. En ollut ajatellut, et kesähäistäkin saa niin tunnelmalliset J Alkuun saatiinkin tieto, et ruoka myöhästyy noin 15min joten kaaso sitten puhui hetken ja kertoi yleisistä asioista. Lapset menivätkin pian heti askartelemaan ja värittämään. Kaaso pyysi kaikkia niitä puhumaan, ketkä haluaa. Äiti ja anoppi tuli antamaan meille upean valokuvakirjan, minkä ne oli tehneet meidän elämästä vauvasta vaariin kuten äiti sanoi :D ja vieraat nauroi, kun ei me nyt kuitenkaan ihan niin vanhoja vielä olla.. Vähän harmitti se ruoan myöhästyminen, kun tuntui et se venyy ja venyy ja vieraat on nälkäisiä, mut vihdoin 17.45 päästiin syömään. Ruoka oli todella ihanaa, ensin oli alkuruoat ja toisella kierroksella tuli vasta lämpimät ruoat (niissäkin itse asiassa kesti aika kauan kun ne tuotiin autolla keittiöstä). Kaikki kehu menua ja ruokalistaa tosi paljon. Oli mm. graavisiikaa, aurajuustotäytettyä kylmäsavulohirullaa, savulohta, rosvopaistia, ceasar-salaattia, ja rucola-vuohenjuusto-mansikkasalaattia mitä tosi moni kehui! Pääruoaksi oli naudan sisäfilettä pippurikastikkeessa, aurajuustoperunoita, kasvisröstejä (ne oli aivan ihania), ja lapsille nakit & lihapullat myöskin. Ruoan jälkeen pidettiin vessataukoa ja sit aloitimme melkein ainoan ”virallisen” ohjelman, hääolympialaiset. Bestman ohjeisti vieraat etukäteen jaettuihin ryhmiin, ryhmän numero löytyi paikkakortin takaa. Ihmiset sai ensin esitellä itsensä toisilleen ja siten vähän tutustua, ja sitten tuli hauska tietovisa meihin liittyen. Sen jälkeen ryhmät pääsivät kiertelmään rasteja, oli seitsemän eri rastia jotka liittyivät meihin, ammatteihin tai harrastuksiin. Esim. yhdessä pisteessä piti jongleerata (miehen harrastus), yhdessä tunnistaa lastenlauluja (koska olen lastentarhanope), yhdessä oli hevosenkengänheittoa, toisessa piirustustehtävä (hääparin piirtäminen) ym. Vieraiden ei tarvinnut istua paikallaan, lapsetkin saivat kierrellä oman mielensä mukaan ja kaikilla tuntui olevan hauskaa! Lopuksi ryhmät sai laskea pisteensä ja me valittiin piirustuskilpailun voittajat. Voittajaryhmä sai palkinnoksi kuoharin + muumilimsan. Myöhemmin illalla minäkin sain kuohuviinilasillisen ko.pullosta;) Hääolympialaiset toimi tosi hyvin ja rentoutti vieraita, ja kaikki sai osallistua. Ihmiset myös tutustuivat toisiinsa, ja moni oli odottanutkin näkevänsä toisensa (esim.mun äiti ei ollut tavannut kaikkia miehen sisaruksia). Meil asuu sukulaiset tosi eri puolilla Suomea.

Kahdeksan aikaan oli kakkukahvit – kakkuna maailman paras juustokakku, mitä kaikki kehui vielä jälkikäteen et kakku oli kyllä parasta! Samaan aikaan tuli esille karkkibuffet, se oli myös tosi hieno ja herkullinen. Vieraita oli 40 siinä vaiheessa, ja karkkia oli 12kg, josta jäi ainostaan 1.5kg!! Eli siis kymmenen kiloa meni vain noin pienelle porukalle, se oli meinaan todella suosittu! Ihmiset täytti pussinsa vielä lähtiessäänkin :) Erityisen suosittuja oli paperipäällysteiset kuten tuttifruttiaskit, lakupatukat, minituplat ja minitobleronet. Niitä ei jäänyt yhtään. Niin, eikä tikkareitakaan. Loput karkit oli irtokarkkeja. Kakun jälkeen tuli tarjolle alkoholit ja booli, ja laitettiin musa soimaan. Oli tosi rento tunnelma, ja kaikilla hauskaa, kaikki jutteli keskenään ja mä yritin käydä juttelemas kaikkien kans – ja oli ihana huomata ettei ihmiset jääny porukoihin vaan kaikki tutustui toisiinsa, kuten mun kaverit miehen lapsuuden kavereihin ja mies hengas myös mun kavereiden kans paljon. Mun kaverit oli just mun ja miehen vanhempienkin kanssa jutellu tosi paljon. Booli oli todella hyvää, sitä oli varattu 20 litraa mutta pitopalvelu teki sitä vain 10 litraa ja luulin et se loppui kesken, kunnes illalla ne antoi loput boolitarvikkeet mukaan! En ymmärrä, miksei ne tehny sitä lisää kun se oli tosi suosittua (vodkaa, 7uppia, appelsiinimehua ja omenamehua – tuli tosi raikasta ja hyvää). Samoin, pillimehut ne unohti laittaa esille ja kaikki lapset oli jo lähteneet paitsi mun morsiustyttö joka juhli loppuun asti mukana, kunnes tajusin et ne puuttuu. Harmi :( No ei se juhlaa pilannut. Morsiuskimpun heitto oli jossain vaiheessa, ja samoin kaulinleikki – mies sai vallan eli miesvieraat kirjoitti nopeammin nimensä kaulimiin :) Loppuilta tanssittiin, juteltiin, seurusteltiin pihalla, poltettiin sikarit (myös ne jotka ei polta oli ihan innoissaan ottamassa hääsikaria!), ja morsiustyttö viihdytti kaikkia mun kavereita tanssilattialla opettamalla heille streetdancea, myös mun kummit ja vanhemmat tuli mukaan tanssimaan :D

Oli ihan superhauskat häät, ja tosi meidän tyyliset. Kaikilla oli älyttömän hauskaa ja kehuja tuli vielä seuraavana päivänä. Yöllä oli vielä hotdogkärry mitä monet kehui tosi paljon, et ei kuulemma ole tiennyt että juhliin voi sellaisen tilata. Kaikki oli aika täynnä mutta silti hodareita meni hyvin ja loput mun veli kävi hakemassa tarjottimelle, ennen kun hodarikärry lähti pois 23.30. Juhlat kesti yhteen asti, ja kaason vanhemmat tuli hakemaan tavaroita pakettiautolla. Me lähdettiin taksilla kaupunkiin, ja meidän molempien kavereita ja mun veli lähti vielä jatkoille meidän hääyöhotellin yökerhoon (kaupungin paras) niin mekin sit lähdettiin vaikkei pitänyt – oli niin hyvä fiilis ja hauskaa! Ja kerranhan sitä vaan naimisiin mennään, eikös ;) Tanssittiin ja pidettiin hauskaa neljään asti, mä hääpukuni kanssa ja saatiin miehen kanssa ihan älyttömästi onnitteluja baarissa tuntemattomilta! Se oli tosi ihanaa :) Yks nuori mies tuli mua onnittelemaan ja kysyi ”kuin sä noin nuorena naimisiin meet?”. Hahah :) Oli todella hauskat häät, ja yöunet jäi todella lyhyeksi. Miehellä oli aamulla paha olo, ettei jaksanut aamupalalle niin mä menin yksin, kahdeltatoista piti huone luovuttaa ja isä tuli meitä hakemaan. Yöllä kesti muuten ”hieman” saada mun puku pois + kaikki 120 pinniä pois päästä… huhhuh.. Huomenlahjat vaihdettiin aamulla, mä annoin miehelle tatuointilahjakortin + nimikyltin meidän postilaatikkoon. Mieheltä sain lahjaksi Kalevalakoruja Talon sydän sarjasta sormuksen, riipuksen ja korvakorut :) <3 Sunnuntaina tultiin meidän talolle, missä oli meidän molempien sukulaiset ja olin tehnyt etukäteen voileipäkakun ja muffinsseja, niin kaikki tuli vielä kahville ennen kotimatkaa. Availtiin siinä häälahjojakin sitten, ja luettiin vieraskirjasydämiä & kortteja. Lahjat oli aivan upeita, saatiin hirveästi astioita, aterinsettejä 3kpl, muumiastioita, lakanoita, hyviä veitsejä ja paistinpannuja. Häälahjatilillekin tuli noin 1500euroa. Mies totesi päivä häiden jälkeen, ettei tää naimisiinmeno kyllä oloa muuttanut hirveästi, toisin kuin oli ajatellut. Mä taas olin ajatellut, että tuskin se naimisiinmeno mitenkään muuttaa omaa oloa tai varsinkaan parisuhdetta. Se vain vahvistaa sitä, et halutaan olla yhdessä ja ollaan perhe :)

Lähdettiin sit pian häiden jälkeen häämatkalle Bulgariaan ja tiistaiaamuna tultiin – oli ikimuistoinen ja ihana hääpäivä & häämatkakin tosi rentouttava. Voin sanoa, et on vaikea uskoa, et olen nyt naimisissa ja olen mieheni vaimo. Puhumattakaan uudesta nimestä, en ole vielä sitä oikein joutunut käyttämään. No eiköhän tähän pian totu ;)

Vasemmalla morsiuskimppu, keskellä heittokimppu ja oikealla morsiustytön. Timantit ja loppusitominen vielä puuttuu eli vähän keskeneräisinä vielä :)

Tässä näkyy mun puku + bolero sekä kampaustakin...

Sormukset <3

Huomenna naimisiin! :)

Uskomattoman nopeasti tämä suunnitteluaika on mennyt, huhhuh.... no jokaisellehan se päivä koittaa, kun sanotaan tahdon ja vietetään tärkeää päivää tärkeiden ihmisten kanssa. Meillä on kaikki järjestelyt kunnossa, ja tänään alkoi sitten jännittämään ihan oikeasti. Eniten pelkään, että 1) kirkossa alan itkemään (olen tosi herkkä, ja musta itkeminen julkisella paikalla on hirveän noloa :D), 2) kompastun pukuuni (kerroksia on niin paljon...) enkä ole tottunut korkokenkiin, 3) vähän vähemmän pelottaa se, että unohdetaan jokin oleellinen vihkikaavassa kuten polvistuminen tai suudelma. Sitten tietysti se "Tahdon" sanominen jännittää myös! Hui! Itse hääjuhlassa mua ei jännitä mikään, mutta en mä tiedä miksi toi kirkkovihkiminen pistää jänskättää... en usko et maistraatissa ois mitään ihmeellistä ollut.

Puvun sain eilen, vaikka ompelija oli sekoittanut päivämäärät niin se ei ollut valmis - jäin sitten kaupungille odottamaan, että hän saa sen tehtyä, ja onnekseni puku oli aivan täydellinen. Ompelija teki työnsä todella hyvin, vaikka ensin mua tietysti harmitti se päivien sekoittaminen. Yhtään lisästressiä en kaipaa tähän jännittyneeseen olotilaan. No huomenna "onneksi" stressaaminen on ohi ja minusta tulee vaimo, ja saan aviomiehen!

Entäs sitten kun linnut on lähteneet
ja verkkaan käy virtojen juoksu
Entäs sitten kun päivät on viilenneet
ja poissa on nurmien tuoksu.

Sinä vieläkö viivyt mun vierelläin
tuuli tuiskuna lunta kun heittää.
Yhä kätesi löydänkö kädestäin
paksu jää vaikka muistoja peittää.

Entäs sitten kun päivät jo hämärtyy
se pois viekö elämän uskon.
Entäs sitten kun eessämme värjäytyy
ranta taivaan jo väreillä ruskon.

Sinä vieläkö viivyt mun vierelläin
aallot raueten iltaan kun taipuu
Yhä kuiskaatko hiljaa mun nimeäin
päivä lopulta mailleen kun vaipuu.

Entäs sitten kun lyhenee askeleet
on haaveiden tilalla muistot
Entäs sitten kun silmiin saa kyyneleet
nauru lasten ja leikkipuisto

Sinä vielä jos viivyt mun vierelläin
kun on kaikki jo sanottu kerran
Sulle ojentaa tahtoisin elämäin
se on sun yhden elämän verran.

(Timo Koivusalo)

Häähommia

Tulipahan tehtyä hääjuttuja koko pitkä päivä. Askartelin loput ohjelma/menukartiot, sekoitin kaikki koristehiekat keskenään (oli vähän eri sävyjä, valkoista ja kerman väristä), tehtiin miehen kanssa istumajärjestys ja sen pohjalta tein paikkakartan, ollaan suunniteltu tarkemmaksi sitä hääolympialaista ja mies varsinkin monta tuntia nysvännyt sen parissa et saadaan sujumaan, kaason kanssa oli tapaaminen ja vein sinne jo häätavaroita - stressasin kenkieni kanssa kun ne on liian isot mut täytän vanulla kantapäästä ettei tipahda alttarilla. Nähtiin myös mies ja bestman kirkon luona, harmi kun kirkko oli kiinni, niin ei päästy harjottelemaan mutta käytiin kaava läpi siinä pihalla ja juteltiin hääjuhlan juontamisista yms. Niin ja muistin kertoa bestmanille, et hänelle tulee kans viehe, oli ihmeissään et mikä se on :D Hyvä siis kun tuli mainittua!

Musalistaa olen tehnyt spotifyihin. Lasten puuhapöytään tulevat jutut kasasin yhteen. Kaikenlaisia viimehetken juttuja. Huomenna vien aikaisin aamulla kissat rokotettavaksi, sit koitan siivoilla ja pakata kaikki juomat, karkkibuffetmaljat, karkit, kaitaliinat, ruusunlehdet, paikkakortit, menukartiot, koristehiekat ym autoon ja puol kuudelta meil on siellä tapaaminen. Perjantaina meille tulee miehen sukulaiset niin täytyy siiheksi siivota, mies ostaa ja tekee ruoat heille onneksi ja lauantaiksikin, ja mä leivon sunnuntaiks voileipäkakun + valkosuklaamustikkamuffinsseja. Ainiin, pitäis sinne häämatkallekin pakata jossain vaiheessa! Vähän stressiä ollut tänään, itkukin tuli kun hermostuin... no toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja hääpäivänä osaan olla rentona.

Viisi päivää enää rouviintumiseen

Olen ollutkin tosi kiireinen viimeiset pari viikkoa, mutta nyt olen töistä lomalla ja saan tän viikon pyhittää levolle ja viimeisille häävalmisteluille. Toissa viikonloppuna ostin kaiken mitä vielä piti, ja lapsille niitä pillimehuja boolin sijasta. Äiti osti mulle hajuveden, minkä valitsin itse, versacen bright crystalin. On aivan ihana! Sitä laitan sitten hääpäivänä. Olen nyt ahkerasti tehnyt ihon kuorintoja ja yhden kerran kosteuttavan kuorinnan, teen sellaisen uudestaan varmaan lauantaiaamuna.

Toissa lauantaina olin koemeikissä ja -kampauksessa. Tuli todella ihana kampaus ja meikki! :) Ja juuri sen tyylinen, mistä tykkäsinkin ja sopi mulle. Toiselta puolelta on punottu kivasti ja kiharat näkyy toisella puolella, mikä näyttää esim.kuvissa kivalta. Tiarakin on aivan upea, sopii mun prinsessapäivään <3 Huntua en halunnut ja siihen olen tyytyväinen, ei nimittäin olis sopinutkaan. Meikissä on luomissa kultaa ja beigeä, mun lempivärejä ja sopii mulle kun silmät ovat ruskeat ja muutenkin olen aika tumma. Huuliin tuli vain huulikiiltoa, onneksi, koska huulipunaa en oo koskaan edes käyttänyt. Lauantaita vaan odottelemaan et miltä sit kokonaisuus näyttää ;)

Mä olin alunperin ajatellut värjäyttäväni hiukset, koska nyt mulla on oma luonnollinen väri hiuksissa moneen moneen vuoteen, mutta päätin olla värjäämättä. Nyt vielä kun aurinko on vähän vaalentanut hiuksia joistain kohdista, niin näyttää siltä kuin olis sävytetty tai raitoja :D Tämä koekampaus ei tosin kovin hyvin pysynyt, vaan alkoi valumaan, koska kampaaja ei laittanut pinnejä niin paljon kuin tulee laittamaan hääpäivänä eikä viimeistellyt lakalla. Kun purin kampausta, niin kuitenkin sieltä löytyi 60 pinniä eli hääpäivänä varmasti sitten yli 100! Huh! Siinä onkin sitten hääyöksi puuhaa, kun saa niitä irrotella ;)

Torstaina meillä oli tapaaminen valokuvaajan kanssa, ja juteltiin siitä millaisia kuvia halutaan, ja käytiin katsastamassa meidän kuvauspaikka eli vanha kivisilta jossa takana on peltomaisema ja mm. hevosia:) Tulee varmasti hienoja miljöökuvia. Täytyy vain toivoa, ettei sada, koska kuvaajan studio on varattu siihen aikaan. Tuo sääennustekin vaihtuu ihan koko ajan, tällä hetkellä se lupaa lauantaiksi aika kylmää ilmaa noin 15 astetta (mikä on kyllä hellettä parempi!), ja sadetta just kello 9-15 :( Meillä on kuvaus 14.45. Mutta eilenhän tuo näytti vielä, että illalla vasta sataa eli eiköhän toi ennuste muutu vielä moneen kertaan. Sade ei mua sinänsä haittaa, kun tässä tätä hellettä on pitkään piisannut, mutta kunhan vaan saatais ne ihanat kuvat otettua... ja mahdotonta lavastaa kuvia jälkeenpäinkään kun miehellä on vuokrapuku, ja mulla kampaus ja meikki. Sit täytyy miettiä jos menis kirkkoon ottamaan potretit.

Perjantaina vein boleron ompelijalle, missä mun pukukin on, ja hän muokkaa sitä hieman mulle sopivammaksi ja pienentää muutamasta kohdasta kun se roikkui. Miehen saketin, mun puvun ja boleron haen sitten torstaina ja vien oman pukuni samantien kaasolle odottamaan lauantaita.

Lauantaina meillä oli papin kanssa tapaaminen Turussa Mikaelinkirkossa, mutta ei päästy harjoittelemaan kirkko-osuutta oikeassa miljöössä kun siellä oli jotkut kuoroharjoitukset :( Harmi. Mutta käytiin kyllä kaava läpi, ja pappi kysyikin, et mistä halutaan sen puhuvan henk.koht. puheessaan. Meillä ei ole varsinaisia yhteisiä harrastuksia, eikä tapaamisessakaan ole mitään ihmeellistä, joten valittiin sit yhdessä puheen teemaksi oman kodin rakentamisprojektin (kun vanha talo ostettiin talvella ja aletaan häämatkan jälkeen remontoimaan) sekä eläintenhoidon, kun meillä on neljä rakasta lemmikkiä. Kaikki yhdessä hankittuja. Pappi oli ihan hauska ja rento. Ja itse huomaa, et jännitys vähenee kun on jo käynyt kampauksessa ja kampaaja & meikkaaja on jo tuttuja, kuvaaja tavattu ja pappikin tavattu. Ei tarvi sit hääpäivänä sellaisia asioita jännittää.

Kirkossa mun isä saattaa, ja morsiustyttö kulkee meidän perässä. Kaaso ja bestman odottaa edessä, ja kaaso hakee mun kimpun siinä vaiheessa kun saavun alttarille. Virsi meillä tulee loppuun ja virren ajaksi käännytään vieraisiin päin ennen loppumarssin alkua. Kauhea seistä sinne päin, varsinkin jos alan itkemään kun virsi lauletaan (tähän mennessä olen liikuttunut kun olen sitä kuunnellut tai laulellut). Ja varsinkin jos osa vieraista (mun äiti ainakin) itkee. :D

Eilen sunnuntaina tein kaiken maailman hääjuttuja. Mm. maalasin kultaisella sprayllä pieniä pyykkipoikia, oli kätevää kun ei tarvinnut pensselin kanssa näpertää. Ne tulee meidän valokuvanaruun ja vieraskirjanaruun. Anoppi ja äiti on lähettänyt kuvia meidän lapsuudesta ja nuoruudesta, ja sitten myös yhteisestä ajasta tietenkin laitetaan kuvia "pyykkinarulle". Juuttinaruja pystytetään kaksi juhlapaikkaan, mihin kuvia tulee ja erikseen laitetaan viininpunaisia sydänkartonkeja yhdelle narulle, joihin vieraat käyvät laittamassa vieraskirjamerkinnän (muisto hääparista, varhainen muisto morsiamesta tai sulhasesta, parasta häissä, sekä onnentoivotus/neuvoja avioliittoon). Sydämet me liimataan sitten tuollaiseen Pentikin punaiseen kirjaan, missä on juuri sydämet pyykkinarulla kannessa :)

Tein myös wc-korit loppuun, ja häälahjat eli ne saippuat laitoin yhteen koriin ja viimeistelin kultaisella nauhalla. Karkkibuffetmaljat olen tiskannut. Toissa viikolla ostin laivalta vielä viimeisiä suklaita, tobleroneja ja minituplia, meidän buffaan. Nyt vaan pitäis kaikki pakata pahvilaatikoihin juhlapaikalle kuljetettavaksi.

Tänään meillä on oma kirkkoharjoitus bestmanin ja kaason kanssa - ilman pappia. Mennään kirkkoon katsomaan onko siellä morsiushuonetta tms piilopaikkaa, missä morsian ja isä odottaa. Jos ei ole, mun täytyy odottaa autossa :D Tuntui jokseenkin monimutkaiselta tuo kaava, mutta eihän se oikeasti ole. Ensin me polvistutaan alttarille (toivottavasti mun kengät ei tipu jalasta), kaaso on siis siinä vaiheessa hakenut mun kimpun. Jossain vaiheessa kun on sen aika ja on sanottu tahdon, bestman tuo sormuksen sulhaselle, joka antaa sen papille ja pappi sanoo kai sormusrukouksen. Sen jälkeen antaa sen sulhaselle takaisin ja hän pujottaa sen mun sormeen. Loppupuolella vielä polvistutaan alttarille ja kaaso tuo mun kimpun ennen kuin mennään marssin tahdissa pois. Morsiusneito käy jakamassa kaurapussukat vieraille ulkona, ja me saadaan kaurasade päällemme ;)

Viikonloppuna mietittiin myös ohjelmaa häihin miehen kans, kun mä kävin jokaikisen nettisivun läpi hääleikeistä ja mulla on 2 kirjaakin Onnistuneet häät & hääleikkien helmiä. Ei löytynyt mitään hyvää! Etsin myös yhteisleikkejä, juhlaohjelmaa yms ja aika typeriä leikkejä vaan löytyi. Mä en halua mitään mukahauskaa leikkiä, mikä voi mennä totaalisesti pieleen. No me päädyttiin tällaiseen eli ruokailun jälkeen tulee hääolympialaiset: laitetaan etukäteen paikkakorttien sisälle pieni numero 1-8, ja sitten pyydetään vieraita ryhmittymään oman numeronsa mukaisesti. Ensimmäinen osuus on tietovisa. Jokainen ryhmä saa kyltit, kartongista kai, a/b/c/d. Esitetään 10 kysymystä, yritetään keksiä hauskoja (osa keksitty jo) ja ryhmä nostaa oikean vastauksen kyltin pystyyn. Jokaisesta kysymyksestä saa puoli pistettä ja jokainen ryhmä huolehtii omasta pisteiden laskusta, annetaan pienet paperit sitä varten ryhmille. Tietovisan jälkeen lähdetään ns. rastiradalle, missä on 8 pistettä. Niissä ei kovin kauaa mene, ja ne liittyy meidän elämään ja harrastuksiin. Ajateltiin näin, että yhdessä pisteessä olisi hevosenkengän heittoa (pihassamme on vanha hevos"talli" missä on muutama heppa asustellut ja vanhoja hevosenkenkiä on tallissa kymmenittäin), hääparin piirtämispiste (mies harrastaa piirtämistä, ja me sitten valitaan vaikka 2 parasta kuvaa meidän mielestä), jongleerauspiste (miehen harrastus), lastenlaulujen tunnistuspiste (koska oon lastentarhanope), kaniruoan tuntemus (meillä pari pupua, ja ryhmät joutuvat päättämään mitä kahta kasvista ei saa kanille antaa) ja sit ainakin yks merimiessolmun teko, ei liity meihin kyllä mut mies halus tän pisteen :) 

Tämän jälkeen jokainen laskee pisteensä, palkinto eniten pisteitä saadulle ryhmälle, täytyy tietysti varautua et kaksikin ryhmää saa eniten pisteitä. Tän jälkeen tulis vielä kaulinleikki, eli kummalle valta talossa, mutta mitään muita ohjelmanumeroita tai leikkejä ei ole. Tuossa ei mun mielestä nolata ketään, kaikki pääsee osallistumaan, eikä tarvi istua paikoillaan. Ja ihmiset tutustuu toisiinsa, ja tunnelma vapautuu. Sen jälkeen on sit kakkukahvi ja karkkibuffet, sit musaa ja boolia ja hauskanpitoa!

Huomenna viedään juhlapaikalle kaikki materiaali, mitä tulee kattaukseen, karkkibuffettiin yms ja he laittaa ne sit esille. Perjantai-iltana mies vielä menee jonkun sukulaisensa kanssa juhlapaikalle virittelemään valokuva- ja vieraskirjanarut, sekä kaiuttimet ja tietokoneen.

Yllättävän rauhallinen olo on, toivon vaan et kaikki on kunnossa ja huolehdittu :)





Alle 3 viikkoa

Mä olen edistynyt hääasioissa viikonloppuna. Sain tehtyä kaikki loput sydänsaippuat (noin 80kpl, kaks tulee jokaiseen sellofaanipussiin) ja tein hempeämmän vaaleanpunaisia kun ne edelliset ei ollu ihan niin nättejä. Ja pakkasin ne häälahjapusseihin, sydänniitti kiinni ym. Monivaiheinen projekti :)

Kuohuviinit ostettiin eilen, 7 pulloa reymosia. Meinattiin ostaa asti ganciaa, mutta kysyin varmuudeksi myyjältä onko halvempana samantyylistä ja tuo on kuulemma. Maistettiin balletia ja freixenettiä, ei olleet hyviä (liian kitkeriä). Tuo on makeahko kuohuviini. Jee onpahan ne nyt ostettu.

Mulle tuli mieleen et ois kiva huomioida lapsia juomapuolessa jotenkin, kun meille tulee näillä näkymin vaan limsoja alkoholittomiksi juomiksi esim.kuskeille ja raskaana oleville. Mutta monet pienet lapsethan ei tykkää/saa juoda limsaa niin tuli mieleen et pitäiskö ostaa pillimehuja vai lasten boolia = vihreää mehukattia + spriteä tai vissyä??

Kaaso kävi lauantaina, ja kerroin kaikista jutuista mitä oon saanut aikaan sekä hääpäivän tarkka aikataulu käytiin läpi. Kaaso juontaa leikit yms joten täytyy hänelle tehdä juontokortit.

Äiti on teetättänyt meille kuohuviinilasit, ja tuo ne meille ennen häitä. Me ei itse viititty sellaisista maksaa, kuuluu mun mielestä niihin turhiin ostoksiin, mut ihan kiva et äiti halusi ne meille antaa.
Vähän alkaa jo jännittää, ja ihana päästä häämatkalle!!

Häälahjat vieraille

Sain vihdoin tehtyä nämä hääkarkkien tilalle (karkkibuffetin vuoksi) tulevat häälahjat eli saippuat. Muokkasin vanhaa ideaa vähän ja lisäsin kauraa pussiin.



Ehkä vähän harmittaa tuo saippuan väri, kun en tykkää tollasesta pinkistä + se ei ole meidän teemaväri. Mutta mulla oli ennestään punaista väriäainetta ja mitä enemmän lisäsin sitä saippuamassaan, sitä pinkimpää siitä tuli eli ei muuttunut punaiseksi. Täytyy seuraava erä tehdä vähän hailakammaksi.

Tällä hetkellä tekemättömien asioiden lista näyttää tältä:

-pohtia tuleeko jotain koristetta hääparin pöytään (muuta kuin kaitaliina + ruusunlehdet ja kynttilä)
-istumajärjestys kartongille, joka kiinnitetään juhlapaikan seinään (vieraat löytävät helpommin paikkansa)
-sovi tapaamisaika papin kanssa (kaksi tapaamista ennen häitä, toinen on kirkkoharjoitus)
-osta loput juomat
-viimeisten karkkien osto buffettiin
-valokuvien keräys pyykkinarua varten
-loput ohjelmakartiot tehtävänä (4 kpl)
-hanki lasten puuhapöytään tarpeet, lainaan varmaan työpaikalta palapelejä tms. (päiväkodista) saippuakuplat, tarrat, kiiltokuvat ja askartelumateriaali jo ostettu.
-boleron muokkaukset (bolero tilattu, sitten kun se saapuu liikkeeseen niin menen sovittamaan)
-alusvaatteiden osto
-pussukan tuominen töistä kotiin, saan työkaverilta lainaan
-häätuoksun lainaaminen?? täytyy selvittää keneltä lainaan - ei ole varaa ostaa omaa :D
-jotain vanhaa, jotain sinistä??? vanhaa olen kysellyt tädeiltäni, löytyisikö mummon tavaroista (mummo nukkui pois viime vuonna).Sinistä saan anopiltani.
-kampauksen pohtiminen ennen koekampausta 4.6.
-sulhasen vuokrapuvun hakeminen 16.6.
-hääsaippuoiden teko ja paketointi
-häämatkan lippujen tulostus
-juhlaohjelman pohtiminen, pääasiassa selvillä jo. Korkeintaan yksi leikki vielä.
-musalistan teko, kaiuttimet viedään kotoa juhlapaikalle
-kaason kanssa palaveri juhlan juonnosta
-käynti juhlapaikalla hääviikolla ja tavaroiden vienti
-varmista hääyöhotelli ja valokuvaaja
-häämatkaan liittyvät asiat hoitoon ennen häitä (pakkaus, vaatteiden pesu, passit, matkaliput, uuden matkalaukun osto jne.)
-hääauton koristelu (nauhaa, kyltti, heliumpallo?)
-tienvarsikyltit, mies tekee tallista löytyneestä vanerista
-huomenlahjojen osto
-kiitoslahjojen osto (ehtii häiden jälkeen)
-kiitoskortit (ehtii häiden jälkeen)
-nimenmuutokset (häämatkan jälkeen)
-häiden jälkeen valokuvien tilaus & loppumaksut hoitoon
-papille raamattu, vihkitodistus sekä avioliiton esteiden tutkintalappu annetaan hääpalaverissa

Aika pientä hommaa, kunhan saisi aikaiseksi tehdä :) rahaa on mennyt tähän mennessä noin 2400€ ja vielä menee reilu 3000€ jos ei lasketa huomenlahjoja mukaan. Eli yhteensä 5400€, meidän budjetti oli alunperin 3500-4000€ mutta tajuttiin aika pian et se nousee viiteen tonniin. No ei onneksi ihan älyttömästi oo budjetti venynyt. Vanhemmilta saadaan/ollaan saatu apua noin 3000€.

Alle kuukausi häihin

Tarkalleen ottaen 27 päivää :) Stressi on yllättävän vähäistä, ihana vaan kun pitkä suunnittelu ja järjestelyt palkitaan. Tärkeimmät hääjärjestelyt ovat hoidossa - laitoin juuri kanttorillekin sähköpostia häämarsseista ja häävirrestä. Marsseiksi tulee Toivo Kuulan häämarssi sekä Juhana Nevalaisen häämarssi merikappelissa. Virreksi Se tuntee onnen syvän. Kanttorin kanssa ei ole tapaamista ennen häitä, mutta papille pitäisi vaikka ensi viikolla soitella ja varata tapaamisaika kesäkuulle. Sitten tietysti kirkkoharjoitusaika hääviikolle.

Ilmoittautumisaika loppui toissapäivänä ja yhteensä 43 vierasta on tulossa, 47 kutsuttiin. Lähinnä lapsia nuo ketkä ei tule, kun vanhemmat haluavat tulla juhlimaan keskenään.

Pitäisi tässä lähiaikoina tehdä loput ohjelmakartiot, sekä häälahjat. Odotan kyllä hääpäivää jo tosi paljon, mutta jännitys on kyllä huomattavasti vähäisempää kuin ajattelin vielä syksyllä. Nyt se hääpäivä tuntuu niin konkreettiselta, ihan niinkuin oltais järjestämässä mitkä tahansa juhlat. Ei sitä tajua, et on menossa naimisiin ihan oikeasti.

Kiitoslahjat ja huomenlahja on ostamatta vielä. Tienvarsikyltit on tekemättä, mutta mies hoitaa ne. Samoin hääauton koristelu pitää miettiä, ei varmaan mitään erikoista aiota laittaa. Nauhaa ja joku kyltti. Haluaisin ehkä tiimarista heliumpallon "mr and mrs" :) Kampaustakin pitäisi miettiä, menen leikkauttamaan ja värjäämään hiukset 30.5. ja 4.6. on koekampaus ja -meikki.

Hääleikeistä olen miettinyt sen verran, että meille tulee tietovisa neljän hengen ryhmissä (tms) ja sen lisäksi kaulin kiertoon -valtaleikki. Siinä kaksi kaulinta kiertää vieraissa, ja toiseen kirjoittaa pelkästään naiset nimensä ja toiseen miehet. Esim. kun viimeinen nainen kirjoittaa nimensä naisten kaulimeen, tuo hän sen morsiamelle nopeasti. Se kumman kaulin ehtii ensin, niin hänellä on valta talossa ;) Meille ei tuu mitään jalkojen polkaisua kakkua leikatessa.

Häämatkaakin odotan jo innolla! Kiva päästä lomalle :) Sen jälkeen alotetaankin remontti meidän talossa, joten kiva päästä rentoutumaan ennen sitä.

Polttareita ja viimeisiä valmisteluita

Aika menee siivillä, en usko että noin 1kk enää meidän hääpäivään! Ihanaa, että mieskin on nyt loppuajasta enemmän mukana suunnitteluissa ja haluaa myös osallistua hääohjelman suunnitteluun. Ajateltiin, että otetaan pari leikkiä tai ohjelmanumeroa, jotta vierailla ei olisi ihan tylsää. Mun idea olis tietovisa meistä vieraille niin, että yhdessä vastaajaryhmässä ois vaikka 4 vierasta. Voitais kysellä asioita kuten ensitreffien päivämäärä, kumpi kokkaa jne. Mieskin haluaa päättää jonkun leikin, katotaan mitä hän keksii :D Meillä on pari hääleikkikirjaa, mitkä ostin messuilta.

Vein tällä viikolla mun hääpuvun ompelimoon viimeisiä töitä varten, ja saan sen viimeistään hääviikolla. Käyn kyllä jossain vaiheessa sovittamassa sitä kenkien kanssa niin nähdään onko hyvä ja sopivan pituinen. Varasin myös ajan kampaajalle 30.5. hiusten leikkuseen ja värjäykseen, ja saman viikon lauantaina on koekampaus ja -meikki samassa paikassa. Ostin myös koristellut tekokynnet itselleni, kun ei ole varaa käydä manikyyrissä tai varsinkaan laittamassa geelikynsiä. En voi muutenkaan työssäni pitää pitkiä kynsiä, joten tuo on ihan hyvä halvemman budjetin vaihtoehto. Eilen hain postista mun hääkengät, ja ne sopii tosi hyvin! Ihan muutama millin ovat liian suuret, mutta sukkahousujen kanssa varmaankin ihan sopivat. Tuli tosin mieleen, että pitäisi varmaan käyttää niitä ennen hääpäivää ainakin näin kotona, jottei sit hankaa hääpäivänä ja jalka tottuu niihin. Enkä tiedä pitäiskö olla "varakengät" mukana hääjuhlassa, jos vaikka illalla haluaa vaihtaa korottomiin kenkiin. Eipä noissakaan ole kun muutaman sentin korko, mutten normaalisti käytä korkokenkiä lainkaan. Tässä hääkenkäni (brandosilta tilattu, ivoryn flaviat).

Boleronkin olen tilannut zazabellasta, eli kaikki pitäis olla nyt ok. Ei enää hirveästi ostettavaa olekaan onneksi. Me vaihdettiin meidän hääkuvauspaikkaa, alunperin ajateltiin, että kuvat otettais kirkolla mutta se tuntui vähän liian tylsältä vaihtoehdolta. Voihan siinäkin ottaa vähän kuvia, mutta päädyttiin kuitenkin että pääkuvat otettais vanhalla kivisillalla (varmaan parisataa vuotta vanha), mikä on tässä aika lähellä ja noin 7km kirkosta. Käytiin paikan päällä kuviakin ottamassa.

Varsinkin mustavalkohääkuva tulis upeana tuon sillan laidalla ;)

Polttarit mulla oli viikko sitten! Oli aivan mahtava päivä kaiken kaikkiaan ja hirveästi oli kaaso ja ystävät keksineet tekemistä. Etukäteen en tiennyt yhtään mitä tehdään, muuta kuin ilmestyä kello kolme Turun kauppatorille. Mahtavinta oli ihana lämmin auringonpaiste!!

Koko aamupäivän valmistauduin polttareihini ja jännitin hirveästi mitä on luvassa. Menin ensiksi väärään paikkaan, ja koska muita ei näkynyt pelästyin, että mikähän juttu tää nyt on Mutta kaverit olikin toisella puolella tietä, myös yks kaveri tuli onneksi väärään paikkaan mun kanssa.

Meitä oli kuuden hengen porukka ja ensimmäinen tehtäväni oli esitellä kaverini toisilleen ja kertoa miten ollaan tavattu. Sitten mulle annettiin nolo kyltti kaulaan "*****:n emäntä" ja selkäpuolella päivämäärä. Sain myös pinkin kukkahatun päähän (keltainen kukka mun hatussa oli yhteinen teema - ystävilläni oli rinnassa tai hiuksissa samanlainen). Olin alunperin sanonut kaasolle, etten halua mitään nolausta tai pukuja päälle koska mua hävettää niin helposti, ja samoin kävi nyt kun meinasin kuolla häpeästä mutta kestin sen. Ja hauskaahan se kyllä oli! Mulle annettiin pieni vaaleanpunainen kirja, mihin oli liimattu kuva meidän hääkakun koristeesta ja teksti "Tahdon" sekä kylkeen "avioliitto-ohjeita". Ystäväni ja heidän poikaystävät & vanhemmat oli kirjoittaneet ohjeita avioliittoa varten kirjaan, mutta yli puolet sivuista oli tyhjiä... niihin oli mun tarkoitus kerätä kadulla kulkevilta ihmisiltä avioliittoneuvoja illan aikana. Heti alkuun sainkin muutaman ohjeen kerättyä. Mulla oli myös punainen kori täynnä konvehteja, ja avioliittoneuvon antaneille ihmisille sain antaa karkit kiitokseksi.

Sitten me lähdettiin kävelemään kohti Finnkinon elokuvateatteria, ja mentiin katsomaan elokuvaa Elokuu! Oli aika ihana, kertoi kesästä ja rakkaudesta ja seikkailusta... meillä oli popparia ja karkkia mukana.  Elokuva oli kiva ja rauhallinen aloitus pitkälle illalle! Sen jälkeen mentiin jokirantaan, ja siellä nostettiin malja (kuoharia) polttareiden kunniaksi. Oli tosi hyvä fiilis ja ihana viettää aikaa parhaimpien kavereiden kanssa. Siinä juodessamme kuoharia otettiin valokuvia ja sitten sain tehtäväkseni tehdä lahjan miehelle, mitä en nyt voi paljastaa jos mies tätä lukee ;) Hän saa sen nimittäin häissä lahjaksi sitten. Tosi hauskaa kyllä oli sen tekeminen. 

Juotiin siiderit vielä ja mentiin sit syömään jokilaivalle Svarte Rudolfiin, oli ihanaa ruokaa! Kaikki tilas svarten kuuluisia paistettuja silakoita + muussia:) Oli kyllä niin ihanaa, et vien miehen sinne joku kerta kesällä. Tilattiin pöytään myös pullo valkkaria. Ruoan jälkeen kaaso kertoi, et jokainen heistä on hankkinut mulle lahjan, joka muistuttaa meistä jollain tavalla (minä + se lahjan antava kaveri) ja sain tosi kivoja muistoja ja juttuja - sai nauraa! Sitten taas kaaso yllätti, hän oli etukäteen tilannut ihanan mansikkakermakakun jälkkäriksi. Sillä sit herkuteltiin ja tilattiin kahvitkin kaveriksi.

Syömisen jälkeen suunnistettiin kävelykadulle - mentiin hohtokeilaamaan! Sain taas kysellä avioliittovinkkejä. Hohtokeilaus oli todella hauskaa. Valitettavasti en voittanut.. Hohtokeilattiin tunnin ajan ja sit kello olikin jo kymmenen, ja juotiin omia juomia (mulle oli varattu kans) ja ennen yhtätoista mentiin jo baariin bilettämään. Sen jälkeen tanssittiinkin sitten kolmeen asti yöllä ja oli tosi hauskaa! Kaikki mun lempibiisit soitettiin, aika hyvä tuuri  kävi kyllä. Oli ihana päästä pitkästä aikaa tanssimaan kunnolla. Kyselin viel yökerhossakin avioliittovinkkejä. Sen verran voin kertoa, et suurin osa oli tosi törkeitä ja ärsyttäviä esim. "eroa mahdollisimman pian", "harkitse vielä uudestaan", "miehiin ei luottaa", "muista että mies pettää aina" yms... miehiltä tuli vinkkejä "paljon seksiä", "miehelle vapaapäiviä", "paljon vapaa-aikaa miehelle". Yllättävän moni nuori ihminen sanoi, ettei ole naimisissa eikä aio koskaan mennä... haha just joo , mieli voi vielä muuttua :D

Puol neljältä haettiin vielä grilliruokaa kaverin kanssa ja mies tuli hakemaan meitä kotiin yöksi. Oli kyllä maailman parhaat polttarit ja kauheasti kaikkea kivaa tekemistä. Miehen polttarit on nyt tänä viikonloppuna, eilen kaverit hakivat miehen kesken meidän syönnin (tiesin et ne tulee jossain vaiheessa mutta miehellä ei ollut hajuakaan et koko polttareita on tulossa). Ainoa mitä tiedän on se, että ne meni syömään, sen jälkeen laivalle ja ovat siellä edelleen ryyppäämässä :D Tulee siis illalla takaisin niin kuulen onko hän joutunut jotain tekemään.

Mies oli muuten ihana yks päivä, kun täällä meidän kotipaikkakunnalla on päivää ennen häitä sellainen jokavuotinen tapahtuma - niin mies ehdotti et mennään sinne. Sanoin, etten tiedä ehditäänkö kun voi olla aika jännittävä päivä muutenkin ja viime hetken valmisteluja (+ miehen sukulaiset tulee meille sillon), niin hän totesi että "mut täytyyhän sitä rentoutua ennen hääpäivää, ainahan sanotaan niin". Hih. Ehdotin sit, et mennään sillä viikolla kylpylään uimaan. No katotaan onko meillä rahaa :D Mutta se olis kyllä ihanaa.

Apua, 1kk 2vk häihin

Jännitys vaan lisääntyy ja lisääntyy. En voi uskoa, et menen ens kuussa naimisiin ja musta tulee ROUVA! Kaikki tää odottaminen, suunnittelut, järjestelyt ja stressaamiset on sit vihdoin ohi. Ihanaa, kun hääpäivä koittaa. Ja mulla on kolmen yön päästä polttarit!! Kerron sitten tänne, miten ne meni ja mitä me oikein tehtiin :D Mulla kun ei ole hajuakaan.

Mä oon tehnyt tosi paljon hääjärjestelyjä nyt. Olen käynyt ostamassa lasten puuhapöytään askartelutarvikkeita ja tarroja, saippuakuplia (lapsille), kauranjyviä kirkon pihalla heitettäväksi (ja pussittanut ne kultaisiin & viininpunaisiin organzapusseihin), morsiustytön korin josta hän jakaa ainakin nuo kaurapussukat ja ehkä häälahjat, hääviinejä, limsoja, pommacia alkoholittomaksi alkumaljaksi (muille kuohuviini), sukkahousut, paperipusseja karkkibuffettiin. Sen lisäksi olen tilannut boleron, varannut ajan ompelimoon puvun muokkaustöitä varten, tilannut kengät, kuunnellut häämarsseja ja virsiä ja päättänyt häihin tulevat (jos vaan kanttori osaa ne), tehnyt hääsaippuoita (tulevat häälahjaksi vieraille), tehnyt karkkibuffetin jotta tiedän onko karkkia tarpeeksi yms. Aika paljon olen saanut aikaiseksi. Kyselyäkin olen laittanut valokuvaajalle ja meidän kukkien tekijälle. :)

Tässä muutama kuva häälahjasta, saippuoista, karkkibuffetista ja kaurapussukkakorista. Tuo saippua on tosi mitään sanomaton, kun olisin halunnut tehdä kakun muotoisia tai muffinssin muotoisia saippuoita, mutta yksinkertaisesti en jaksa/koitetaan saada ne mahd.halvalla, joten tuo saa riittää.

Ajatuksia naimisiinmenosta

Tuli vaan mieleen, etten oikein erikoisemmin ole kertonut meistä mitään tai muutenkaan syvällisiä pohdintoja naimisiinmenosta. Onhan se kuitenkin paljon paljon enemmän kuin vaan ne krääsät mitä häihin ostan ja teemavärit mitkä määrittelee juhlan ulkoasun.

Ollaan miehen kanssa tavattu netissä 4v 10kk sitten, ja ekat treffit meillä oli mun ehdottamana 2kk sen jälkeen. Mies vastasi mun deitti-ilmoitukseen ja siitä sitten alettiin laittelemaan sähköpostia, koska hänen vastaus oli ainoa mielenkiintoinen :D Muistan nauraneeni ääneen sitä lukiessa. Jossain vaiheessa ehdotin ehkä vähän kierrellen, et olis kiva keksiä jotain kivaa tekemistä mun kotikaupungissa, ja se saikin meidät vaihtamaan puhelinnumeroita. Ei montaa tuntia mennyt kun hän mulle soitti, ja olin ihan myyty. Pari viikkoa myöhemmin kymmenien puhelinsoittojen ja puhelimen kautta ihastumisen jälkeen tavattiin erään järven rannalla, käveltiin ja juteltiin ja muistan olleeni aivan rakastunut ja jännittynyt. Meidän eka suudelmakin on siellä koettu ;) Sen jälkeen alkoikin "kaukosuhde" kun mä opiskelin 300km miehen opiskelukaupungista. Tavattiin vähintään joka toinen viikko, usein mä matkustin junalla hänen luokse. Ehdittiin 3kk seurustella, kun hän valmistui opinnoistaan ja alkoi etsimään töitä mun läheltä. Se johtikin siihen, et hän muutti mun opiskelukaupungin viereiseen suurempaan kaupunkiin mistä oli puolen tunnin junamatka mun opiskeluasunnolle. Ja sen jälkeen puolitoista vuotta seurusteltiinkin niin, että mä vietin kaikki viikonloput ja vapaapäivät miehen pienessä yksiössä. Kaksi vuotta oltiin tunnettu, kun muutettiin yhteen ja sen jälkeen ollaankin asuttu kolmessa eri vuokra-asunnossa ja kahdella eri puolella Suomea, ja nyt tänä talvena ostettiin omakotitalo maalta! Neljä lemmikkiäkin ollaan ehditty hankkia tässä vuosien varrella ;) eläinrakkaita kun ollaan molemmat. Koirastakin haaveillaan.

Talvella 2010 eli 3,5v seurustelun alusta mies kosi mua, ja viime elokuussa 2010 mies päätti (mun vinguttua asiasta kihlajaisista alkaen :D) että kesällä 2011 hän vie mut vihille. Ja siitäkös se häähulluus alkoi, kun pääsin järjestämään elämämme juhlaa. Miehelle naimisiinmeno ei ole niin tärkeä kuin mulle, koska eihän se suhteessa mitään muuta. Itse olen niin perinteinen ihminen,et olen aina haaveillut häistäni oman rakkaan kanssa. Jollain tavalla sitä ei vielä ymmärrä, että on menossa naimisiin. Mutten tosiaan koe, että se meidän suhdetta mitenkään muuttaa "paremmaksi". Vaikka odotan kyllä innolla, et saan olla vaimo ja saan miehen sukunimen :) Nimenomaan tuo nimenvaihdos tuntuu jännältä, miten sitä uuteen nimeen tottuu. Olen kyllä onnellinen et olen saanut toteuttaa mun elämäni  unelmat oman miehen kanssa, ja erityisesti olen kiitollinen et se oma rakas on löytynyt! Jossain vaiheessa tuntui, etten koskaan löydä sellaista, joka "kelpaa" tai johon rakastun (ja joka myös rakastuisi minuun...) Tässä vielä ihana hääruno!

Tahdotko rakastaa tänään
eilistäkin enemmän
Tahdotko olla tukena
myllerryksessä elämän

Osaatko riidellä viisaasti,
lempeästi ja kuunnellen,
Sopia ennen pimeää
nauraen, anteeksiantaen

Oletko valmis kaikkesi
ja enemmänkin antamaan
Olethan valmis vastuun
teoistasi kantamaan

Haluatko ottaa vastaan
elämän suuret ihmeet
Haluathan yhdessä poimia
pienetkin onnen rippeet

Ethän koskaan anna periksi
vastoinkäymiselle
Olethan ystävä hädässä,
ihminen ihmiselle

Tahdotko, osaatko, jaksatko?
Luulen tietäväni vastauksen
Olet kanssani täällä tänään,
sain sinusta kumppanin ikuisen.

Askarteluja, stressiä ym.

Jostain syystä stressi on iskenyt, kun häihin on enää alle kaksi kuukautta. Jännittää alttarilla käveleminen, se riittääkö rahat, sujuuko kaikki hyvin, ja myös se stressaa, keksitäänkö mitään ohjelmaa häihin kun ei esiintyjiä ole eikä noi perinteiset leikit oikein nappaa. Joku ohjelmanumero olis kuitenkin hyvä olla ruuan ja kakun välissä. Kakun jälkeen sit onkin rentoa illanviettoa karkkibuffetin, musiikin ja boolin seurassa ;) Kaiken kruunaa hieno hodarikärry myöhään illalla!

Häihin menee ihan hirveästi rahaa. Ollaan saatu osteltua kaiken näköstä tässä talven mittaan (2000 euron edestä), mutta suurimmat erät on vasta edessä eli ruoka noin 1700e, meikki ja kampaus 140e, kimput ja vieheet noin 100-150e, alkoholit 200e, valokuvaus 250e, hodarikärry 300e, miehen vuokrapuvun loppumaksu 116e, mun alusvaatteet ja kengät. Häämatka maksoi 750e ja siihen käyttörahat päälle. Kallista hupia yksi päivä:) No mutta toivotaan, että se on sen arvoista! Monet käyttää paljon enemmänkin häihinsä, enkä ihmettele, kyllähän siihen rahaa saa kulumaan, jos ei tarkka ole.

Pääsiäisen aikana olen askarrellut menu- ja ohjelmakartiot sekä paikkakortit. Tein myös koeversion hääkattauksesta, vaikkakin ruusut lasikupissa sekä kultaiset kynttilät ja kynttiläkipot tulee juhlapaikalta enkä tiedä minkä näköisiä ne on. Mutta kaitaliina, ruusunlehdet ja askartelut viedään sinne itse. Tässä muutama kuva. Servetit myös ovat viininpunaisia, käytin kuvassa joitain vanhoja jouluisia mitä löytyi..

Ongelmia kirkon kanssa...

Ja hääjännitys sen kun lisääntyy!! Hääasiat ovat edenneet aika paljonkin, nimittäin vietiin tällä viikolla kirkkoherranvirastoon pyyntö avioliiton esteiden tutkinnasta ja samalla saatiin täyttää sukunimilappunen. Mulle tulee miehen sukunimi, enkä ole kyllä yhtään valmistautunut tähän identiteettimuutokseen :D Voi olla, et kestää häiden jälkeen jonkun aikaa tajuta, että nimi onkin vaihtunut. Eniten siinä rasittaa paperisodat, kun pitää ajokortti, pankkikortit, bonuskortit yms. tilata uudella nimellä. Kelakortti taitaa sentään tulla automaattisesti postissa (näin ymmärsin kirkkoherranvirastosta).

Kuulutukset on kirkossa nyt palmusunnuntaina, sekä meidän omassa kotikirkossa että sulhasen vanhempien kotikirkossa niin pääsevät kuuntelemaan. Saatiin myös raamattu jo valmiiksi (mikä annetaan meille uudestaan sitten vihkimisen yhteydessä) ja kirja rakkaudesta/parisuhteesta. Meidät tosin vihitään naapurikunnan kirkossa, ja se onkin aiheuttanut nyt ongelmia papin saamisen kanssa. Ollaan vasta kuukausi sitten muutettu tänne toiseen seurakuntayhtymään, ja koska kirkko on nykyisen yhtymän ulkopuolella, niin ei saada pappia/kanttoria täältä. Meille kuitenkin oli alustavasti varattu pappi vanhasta seurakunnasta, ja tänään soittelin hänelle. Hän sitten sanoi, että mun pitäis olla yhteydessä omaan seurakuntaan, ja kysellä sieltä pappia. Hohhoijaa... selitin ettei tosiaan saada täältä pappia. Hän kyseli myös, että tunnetaanko me entuudestaan, että se vaikuttaa siihen tuleeko hän meille papiksi!!! Hän sit kuitenkin lupautui tulemaan vihkipapiksemme ja palaveria pidetään kesäkuun alussa.

Ollaan kyllä todella pettyneitä kirkon/seurakunnan toimintaan just esim. siltä osalta, että kirkko varataan vuotta ennen mutta ketään henkilöä ei kuitenkaan varata meille vaan se pitää itse löytää. Ja pompotellaan soittamaan eri paikkoihin, kun "meiltä ei ainakaan pappia tule". Enkä ymmärrä sitäkään, että syksyllä sanottiin, että pappi ja kanttori pitää itse varata 1-2kk ennen juhlia ja nyt jo kaikki papit esim. meidän kirkon paikkakunnalla on jo varattu meidän hääpäivälle. Kirkkoherranviraston virkailija sanoi ihan suoraan, että suhteilla saa papin helpoiten ja hänkin tuntee jonkun, joka voi tehdä tämmöstä hääkeikkaa (ei tee kokopäivätyötä) mutta ottaa siitä sitten vähän itselleen maksua meiltä.  Näköjään pitäis olla aina joku hyvä tuttu vihkimässä, harmi vaan ettei pappeja tunneta... ehkä helpoiten olisi päässyt maistraattivihkimisessä, mutta eipä sitä enää voi perua kun kutsut on lähteneet helmikuussa.

Toivotaan kuitenkin että kaikki järjestyy. Kanttorille en vielä ole soitellut, mutta tiedän hänet entuudestaan sitä kautta, kun on käynyt meidän päiväkodissa laulattamassa lapsia :) Hän on ainakin mukava ja rempseä.

Tilasin ne menburin hääkengät, jotka hain tänään postista, ja ne oli aivan täydelliset, paitsi liian pienet :'( Harmittaa ihan kauheasti!! Suurin koko tuossa mallissa oli 39, ja se oli mulle liian pieni. Enkä tosiaankaan tiedä mistä saisin hääkengät, kun en korollisia halua. Boleron aion teettää mittatilaustyönä, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi soitella liikkeeseen. Pitäis varmaan pikkuhiljaa hoitaa sekin asia. Kaikki muu ulkonäköön liittyvä on hoidossa, paitsi nuo kengät + bolero. Pukuunkin pitäis vissiin joitain muutoksia tehdä.

Käytiin myös miehen kanssa sovittelemassa hänelle pukua ja hieno löytyi :) Hänelle tulee saketti viininpunaisella liivillä, sekä silinterihatulla ja kepillä ;) Tämän näköinen suunnilleen (kuva morsiusgallerian sivulta):

Ostettiin eilen myös häämatka!! Ollaan ihan innoissaan, ihana päästä etelään :) Löydettiin tosi edullinen matka, niin päätettiin samantien ostaa se, vaikka alunperin ajateltiin ottaa äkkilähtö. Kohde on Bulgarian Sunny Beach.

Lähdetään 2 päivää häiden jälkeen :)

Järjestelyt etenevät ja häät lähentyvät

Eipä ole hääasiat olleet pitkään aikaan mielessä, kun muutto takana ja koti saatu asumiskuntoon. No kävin yksi päivä hääostoksilla, tein ihan listaa mitä pitäisi ostaa. Kenkiä etsin monesta liikkeestä, mutta valkoisia juhlakenkiä ei yksinkertaisesti ollut tarjolla, varsinkaan matalakorkoisia! Olen siis päättänyt tilata ne menburin hääkengät brandosin nettisivulta kokoa 39, saapahan ne palautettua jos koko ei sovi.

Ostin viimeisiä karkkeja karkkibuffettiin, mm. valkoisia toffeekuulia ja vanhoja autoja irtokarkeista. Ja minituplapatukoita, tutti frutti -karkkiaskeja sekä erilaisia tikkareita. Wc-koritarpeitakin tuli mukaan Prismasta, mm. kosteuspyyhkeitä, terveyssiteitä, spray dödöä, laastareita, pinnejä ja kampoja.

Hääaskartelut pitäisi aloittaa, ja ostin Turun Presentosta hääkarkkitarpeet mm. sellofaanipusseja, kultaista nauhaa ja sydämiä. Pussiin laitetaan kukkasipuli, kunhan vaan vieraat sen istuttavat niin on sitten muisto hääparista vielä vuodenkin päästä :) Laitan tähän pari kuvaa pelkistetystä versiosta (paketin sisälle varmaan tulee vielä lappunen).

Vähän huonoja kuvia, oli nimittäin tosi vaikea ottaa sellofaanipussista kuvaa..

Ostin myös vieraskirjatarpeet, ja tänään jo olen leikkaillut tummanpunaista kartonkia
 sydämen muotoisiksi. Ne tulevat sitten pyykkinarulle häissä.

Vaikea uskoa, että häihin on enää alle 3kk!! Ja polttareihin 6 viikkoa ;)

Kukat

Mä pyysin miehen siskoa floristina tekemään minulle hääkimpun, heittokimpun ja myös vieheet hän voi tehdä. Säästetään varmasti rahaa, kun hän saa luultavasti kukat tukusta. Hän ei itse ole enää alalla mutta saa ystävän kauttaa kukat tukusta ja tekee mielellään kimput häihimme. Jee :) Haluan vaalean kimpun, missä saa olla vaaleanpunaista. Ei tosin ole meidän teemaväri, mutta väliäkös tuolla, jotenkaan en halua tummanpunaista kimppua. Tässä kuvia ihanista kimpuista, minkä tyylisen haluan:

Olin nopea, korut ostettu :D

Käytiinkin samantien Zazabellassa kun kerta ruokaostoksille lähdettiin. Sovitin paria korua, kaikkia nettikaupan koruja ei ollut enää jäljellä, eikä niitä oltu päivitetty nettisivuille vielä, mutta löytyihän sieltä tuota yhtä mallia mitä ihastelin. Myyjä kävi vielä erikseen etsimässä mulle tuota yhtä mallia, ja yksi kappale löytyi! Eli tämmöisen korusetin ostin hintaan 55€ (kaulakoru ja korvakorut):

Olen tyytyväinen :)

Mielessä korut

Hääkutsut oli eilen menneet perille ja moni on jo varannut lahjansa lahjalistastamme & pari ilmoittautumistakin on tullut. :) En ole miettinyt juurikaan, millaiset korut hääpäivänä laitan. Eilen illalla surffailin netissä etsien kivoja koruja/korusettejä, jotka sopisivat avoimeen ja olkaimettomaan hääpukuun. En oikein tiedä, haluaisinko helmet vai jonkun kauniin riipuksen. Kovin pientä korua en halua, vaan mielestäni se voi olla näyttävä. Olen saanut mieheltä lahjaksi Kalevalan Venla-sarjaa (pronssisena), mikä sopisi hyvin hääpäiväksi tarinansa vuoksi.



Sydänaiheisiin koruihin kätkeytyy suuria tunteita. Ne kertovat kahden ihmisen välille syttyneestä rakkaudesta. Venla-korumallisto juhlistaa Aleksis Kiven 175-vuotisjuhlavuotta. Tämän Suomen kansalliskirjailijan monien näytelmien ja runojen aiheena oli kahden ihmisen välinen rakkaus. Kuten hänen Seitsemän veljestä -teoksen Venlan ja Juhanin tarinassa, rakkauden tiellä rohkeus ja luja usko kantavat onnelliseen päätökseen. Rakkaus on ikuista. http://www.kalevalakoru.fi/korut/kuvasto/Riipukset/6803

Tuo on koruna vaan niin kovin pieni, ja haluan ehkäpä suuremman korun...tässä muutamia ihania vaihtoehtoja.

Nämä korut ovat myynnissä zazabellan häämyymälässä ja verkkokaupassa. Korut ovat nikkelittömiä ja hopeoituja. Harmittaa, kun tuo viimeinen on loppuunmyyty, se on nimittäin aivan ihana. Nuo korusetit maksavat noin 50€ sis. korvakorut. Täytyy varmaan mennä tässä joku päivä käymään Zazabellassa, kun pitäis sitä boleroakin käydä sovittamassa.

Lahjalista pelastettu...

Tai jouduin siis tekemään kokonaan uuden, mies kyllä auttoi ja lisäsi hänen toivomat keittiövälineet listaan. Hän on se joka meillä keittiössä häärää, mä keskityn lähinnä arkiruoan tekoon ja leipomiseen. Hän halusi kunnon veitsiä (victorinox cuisine) ja mm. uuden paistinpannun. Mä sen sijaan toivon muumikulhoja, muumilakanat (jep, oon muumifani pienestä pitäen ;)) ja 24h sarjan lautasia. Hääalbuminkin laitoin listaan. Mua ei sinänsä haittaa, jos saadaan lahjoja listan ulkopuolelta, mutta silloin lahjan pitäisi mielestäni olla jotenkin ajatuksella ostettu (meihin vahvasti liittyvä) tai itsetehty. Jotain sellaista, mikä muistuttaa hääpäivästä vielä vuosien jälkeen. Mutta toivon ettei listan ulkopuolelta saada muita astioita tai mitään krääsää, koska tavaraa on meillä ihan tarpeeksi. Nuo listassa olevat on lähinnä sellaisia, mitä itse ei tule ostettua.

Tänään tulostettiin ja täytettiin pyyntö avioliiton esteiden tutkinnasta, ja se pitää henkilökohtaisesti molempien viedä maistraattiin (tai omaan seurakuntaan) ja siellä allekirjoittaa. Sehän on voimassa 4kk. Kaitaliinat tilasin myös, eli juuri ne kultaiset mistä laitoin kuvan. Hintaa niille tuli 35 euroa + postikulut (mistä en tiedä vielä kun tilausta ei ole käsitelty).

Mun tekis kauheesti mieli jo varata häämatka, mutta aiotaan ottaa äkkilähtö edullisesti, jotta päästään edes jonnekin ulkomaille. Nyt kun ostettiin talo, niin ei ole varaa lähteä kauemmaksi. Muutoin oltais lähdetty New Yorkiin, mutta se matka saa odottaa. Sunnuntaina on muutto, ja kovasti olen tänäänkin vaan pakkaillut :)

Vihdoinkin

Kutsut on postitettu! Tänään vein pinon postiin, ja perjantaina ovat perillä. Yksi kutsu lähtee jälkijunassa huomenna, kunhan saan sen tänään askarreltua loppuun. Mies halusi kutsua vielä yhden kaverinsa. Olen syksystä asti odottanut nimenomaan kutsujen lähettämistä, vaikka kaikki tietääkin meidän häistä ja osaavat kutsua odottaa, mutta silti ihanaa!

Menin heti kurkkaamaan lahjalistaa ja sen toimivuutta, ja kyllä pisti ärsyttämään kun en saanut muokattua sitä. Sitten se näytti, että meillä on muka kaksi eri lahjalistaa, ja poistin niistä toisen. No eikös ne molemmat sitten kadonneet!! Huoh... eli täytyy tänään illalla koittaa tehdä uusi lahjalista, vielä kun muistaisi mitä siinä oli :( Kyllä ärsyttää!

Päivitystä

Hääasiat eivät oikeastaan ole edenneet, sillä muutamme viikon päästä ja kaikki aika on mennyt sen järjestämiseen ja pakkaamiseen. Toki hääasiat ovat olleet mielessä, ja seuraavaksi aion tilata kaitaliinakangasta Jyväskyläläisestä Askartelupuoti Piasta. Odotan vaan vastausta juhlapaikalta pöytien mitoista, jotta tiedän kuinka paljon sitä tilaan. Meidän piti mitata pöydät siellä käydessämme viime kuussa, mittakin oli mukana mutta silti unohdettiin.

Myös bolero on ollut mietinnän alla, sillä äidin piti se ommella mutta kangas tulisi lähes samanhintaiseksi kuin valmiiksi ostettuna, joten edessä on käynti ainakin hääliike zazabellassa, mikä sijaitsee aika lähellä meitä. Siellä lyhythihainen taftibolero maksaa 80 euroa ja värivaihtoehtoja on yli 90, mistä varmasti löytyy lähes samansävyinen kuin hääpukunikin. Tämä kuva on zazabellan sivulta, mulle tulee tietenkin hääpuvun värisenä (ivory/beige).

Kaason näin torstaina kahvin merkeissä ja siellä höpötettiin yleisesti häistä, ja hääpäivän aikataulusta. Alkaa pikkuhiljaa jännittämään ja konkretisoitumaan ihan oikeasti se, että olen menossa naimisiin! Tältä meidän hääpäivän aikataulutus alkaa näyttämään:

7.00 Herätys kaason luota, suihku ja aamupala
8.00 Kampaajalle ja meikkiin. Kaaso käy tässä välissä kotona meikkaamassa ja tulee sitten kampaukseen myös.
12.00-14.00 Kaason luona lounaan syöminen ja hääpuvun laitto päälle! Nyörityksessä voi mennä aikaa. Kaason sisko auttaa tarvittaessa, et ehtivät itsekin valmistatua.
14.00 Lähtö kirkolle valokuvaukseen
14.45 Kirkon luona virallisten valokuvien otto
16.15 Sanotaan Tahdon
17.00 Juhlapaikalla vieraiden vastaanotto ja onnittelumalja
17.30 Ruokailu, ensin kylmä buffet ja sitten lämmin
19.00-20.00 Jotain ohjelmaa
20.00 Hääkakku + kahvi
20.30-22.30 Pari ohjattua ohjelma/leikkiä, morsiuskimpun heitto, musiikkia, tanssia, boolia
22.30-23.30 Yöruokana Hotdog-kärry
01.00 Viimeistään pitää häipyä juhlapaikalta

Hääyön viettoa hotellissa ja sunnuntaina toivottavasti vielä vieraiden näkemistä meillä kotona (jos vaikka järjestäis "tuparikahvit" kun moni sukulainen näkee ensimmäistä kertaa meidän talon). Tuolla aikataululla ei pitäisi kiire tulla.

Vihkisormusta oon taas sovitellut, ja tuossa se pöydällä odottaa hyvää paikkaa muuton ajaksi. Muuttolaatikkoon sitä en kuitenkaan uskalla laittaa :D Hääpussukan saan lainaan työkaveriltani, vaikkei se ihan sellainen ole kuin olisin ostanut mutta riittävän hyvä, onpahan jotain lainattua ja säästyy rahaakin! Ilmeisesti sitä pussukkaa kantaa pääasiassa kaaso ;) Tämän näköinen se on: