torstai 30. kesäkuuta 2011

Happy wife ;)

Hääpäivä on nyt takanapäin ja onnellinen rouva kirjottelee tänne hääpäiväkertomusta!! Hääpäivä ei olis voinut olla täydellisempi, oli superhauskaa :) Kuvia tulee varmasti jossain vaiheessa, toistaiseksi ei olla itsekään nähty niitä. Katotaan jos muutaman kuvan laitan jo tänne.


Perjantaina meille saapui miehen sukulaiset, eli vanhemmat ja sisarukset perheineen. Ne oli aivan innoissaan häistä ja miehen sisko, floristi, alkoi tekemään kimppuja ja vieheitä. Tilatut kukat oli aivan upeita, kolmen värisiä ruusuja: valkoisia, vaaleanpunaisia ja kerman värisiä. Sen lisäksi morsiuskimppuun tuli timantteja ja vihreät reunat. Hän teki myös heittokimpun ja morsiustytön kimpun samoista kukista, ja sulhaselle + bestmanille vieheet. Iltapäivällä kaasokin tuli meille ja mies grillasi töistä tullessaan koko porukalle, ja lähti kahdeksan aikaan siskonsa kanssa vielä juhlapaikalle laittamaan viimeisiä koristeluita. Juhlapaikkahan hoiti kattaukset ja tarjoilut, mutta omat viritykset saatiin käydä laittamassa itse eli valokuvanarut, vieraskirjasydän (narulle myös pyykkipojilla), vessakorit, kaiuttimet ja tietokone, polttarikamaa, sekä lasten puuhapöytä (värityskuvia, askartelutarvikkeita, tarroja, kyniä, saippuakuplia, kirjoja). Mä siitä sit lähdin kaasoni kanssa sen kämpille. Olin aikaisemmin käynyt hakemassa kaupasta talkkia, kun ompelija sanoi torstaina pukuni haettuani et sen avulla saa puvun paremmin selän puolelta, no enköhän unohtanut sen talkin sit kotiin. Eipä sillä kyllä väliä ollut. Lähtiessä huomattiin myös, et mies oli unohtanut kassin ottaa mukaan juhlapaikalle, kun menivät sinne järjestelmään. Heitettiin matkalla heille se, ja melkein unohdettiin mun hääpuku mun autoon, kun en ollut tajunnut et mennään tietenkin kaason autolla heille. Jännitystä ja hermostuneisuutta oli siis jonkun verran havaittavissa, kun tuntui et kaikki unohtuu just viime hetkellä, vaikka on suunnitellut aikataulun todella hyvin mukamas :D Varmastikin ihan normaalia. Illalla kaason luona join vielä siiderin et saisin unta, ja kävin suihkussa + laitoin itse sellaiset hienot kynnet. Ne tosin irtoili jatkuvasti ja jouduttiin koko ajan liimaamaan niitä uudestaan. Ja todella hankala oli olla sellaisten kanssa, kun ei ole tottunut. Puoli yhdentoista aikaan käytiin nukkumaan, mutta mua ei väsyttänyt yhtään tietenkään. Jännitystä ei mitenkään ihan älyttömästi ollut, ainakaan tietoista, vaan se oli ehkä sellaista onnellista odotusta et menispä yö nopeasti. Illalla vielä mies laittoi viestiä, et kaikki asiat on hoidossa, ja voin olla ihan rauhallisin mielin, koska huomenna minusta tulee hänen vaimonsa <3



Jotenkuten sain nukuttua ja 6.30 oli sitten herätys hääpäivän aamuna! Oli aika sateinen ja pilvinen ilma, mutta luotin sääennustukseen, että kolmen aikaan olis jo sade loppunut ja vähän ehkä aurinkoakin näkyvissä (silloin oli meidän kuvaus). Illaksi piti selkeytyä ihan kokonaan. Saatiin koko aamu tekstareita kaason siskoilta ja vanhemmilta muun muassa, et sade hääpäivänä tuo onnea yms mutta luotin edelleen siihen että sade loppuu :D Rauhallisesti alkoi meidän päivä, kaaso meni lenkille ja mä sillä aikaa kävin suihkussa. Syötiin aamupalaksi puuroa ja itsetehdyt sämpylät, ei mikään hirveä nälkä ollut mutta pakko oli syödä, että jaksaa pitkän päivän. Kahdeksaksi kaaso vei mut kampaajalle, ja mun kampaaja (kaason kaveri itse asiassa) tuli samaan aikaan avaamaan ovet. Ketään muita asiakkaita koko aamupäivän aikana ei ollut. Mun kampauksen tekoon meni noin 1,5 tuntia muistaakseni, sain ensin kahvia ja myöhemmin vielä pullon fresitaa. Kaaso kävi kotona meikkaamassa siinä välissä kun mun kampausta tehtiin ja tuli omaan kampaukseen puoli kymmenen aikaan. Oli tosi rento ja mukava aamu, ja olin uskomattoman rauhallinen. Jännitän ja stressaan todella helposti normaalisti, mutta en hääpäivän aamuna :) Siirryin kampauksesta meikkaukseen, ja puoli kahdeltatoista olin täysin valmis. Kampaus ja meikki oli yhtä upeat kuin koeversioissakin!



Kaason luona lämmitettiin tonnikalarisottoa ja mullekin maistui ihan hyvin ruoka. Ihmettelin ääneen kaasolle sitä, kun olen lukenut, että jotkut morsiamet jännittävät niin paljon etteivät syö mitään koko päivänä. Vielä tässäkään vaiheessa mua ei jännittänyt hirveesti. Kaason sisko tuli myös paikalle ja alettiin pukemaan mulle hääpukua noin klo 12.40. Kuvaukseen piti lähteä noin klo 14.10 eli alkuun tuntui, et aikaa on ihan hyvin… nyöritys sujui alkuun ihan hyvin, muttei ollut tarpeeksi kireä ja nauhakin oli niin mutkalla, et piti purkaa kokonaan ja aloittaa alusta. Selän lipare, mikä jää nauhojen alle, törrötti rumasti ja sen kanssa meni tosi kauan. Kun puku oli hyvä, laitoin boleron päälle ja ihasteltiin kokonaisuutta. Sit ahdistuin siitä, että kompastun pukuuni kun se tuntui ihan hirveän pitkältä. Alettiin selvittää mikä siellä jää jalkoihin ja varmaan 7 kerrosta kangasta oli hameessa vuorotellen tylliä ja alushameita. Eipä ollut tullut katsottua aikasemmin miltä se sieltä alta näyttää!! Oltais voitu harjotella pukeutumista ennemmin, mutta sain pukuni tosiaan vasta torstaina ja perjantai oli muutenkin niin kiireinen, ettei siinä olis ehtinyt. Meillä oli todella hyvä aikataulu ja SILTI tuli todella kiire! Kaason sisko ompeli ensin alimman alushameen 10cm lyhyemmäksi. Silti tuntui, et kaadun joka askeleella. Sen jälkeen kaaso ja siskonsa leikkas saksilla tylliä pois monta metriä sieltä alta, mikä ei näy ulospäin. Harjoittelin kävelyä myös kenkieni kanssa, ja totesin ettei siitä tule yhtään mitään – kengät oli kuin olikin liian isot vaikka ostin niihin sellaiset kantakappaleet ja laitettiin vanua täytteeksi. Sukkahousujen kanssa ne oli niin liukkaat :( Onnekseni olin ostanut kultanauhaiset sandaalit, ihan matalapohjaiset kengät biancosta, ja tuumittiin ettei ne kyllä näy sieltä puvun alta. Mulla oli niin paljon varmempi oli niiden kanssa kuin liian suurten korkokenkien kanssa. Tässä vaiheessa meitä kaikkia jännitti ja hermostutti – kaason siskon poikaystäväkin tuli sit paikalle ja tää sisko vaan totesi ettei halua ikinä kirkkohäitä kun tää pukeutuminen on niin stressaavaa :D Aika kiire tuli, ja vielä kahdelta juotiin kuohuviinilasilliset kaason kanssa, ja hänen sisko lähti viemään meitä kuvauspaikalle. On totta, mitä ompelijakin sanoi, että nyöritykseen/pukeutumiseen tarvitaan se kaksi henkilöä! Onneksi kaason sisko oli paikalle. Itsehän siinä ei voi mitään oikein tehdä kuin odottaa valmista.



Kuvauspaikalle saavuttiin 14.30 ja kuvaaja oli jo paikalla. Mies oli laittanut mulle tekstarin klo 14.10, et hän alkoi pukeutumaan. Hieman eri aikataulu kuin mulla :D No kuvaus tosiaan oli sovittu 14.45 ja mies tuli paikalle noin 14.40 komeana saketin ja silinterin kanssa ;) Sade oli loppunut jokin aikaa sitten, taivas oli upea pilvisyyden takia ja aurinko pilkisti jossain vaiheessa. Meidän kuvat otettiin vanhalla kivisillalla hiekkatiellä, takana vain peltomaisemaa. Kuvaushetki oli hauska ja jännittävä, meistä tuntui hassulta vaan hymyillä ja tuijottaa toisiamme, jotenkin ei osannut rentoutua. Hauskojakin kuvia saatiin, kun miehellä oli muutama kuvausidea valmiina, joista mäkään en sen tarkemmin tiennyt. Tuntia ei edes mennyt kuvien ottamiseen ja lopetettiin noin klo 15.20. Mun puku oli aika kurainen helmasta, mutta eipä se haitannut. Vihkiminen oli 16.15 ja kirkkoon pääsi vasta vieraatkin klo 16 eli meillä ei kiire ollut. Hirveä pissahätä koko ajan jännityksestä, ja puvun kanssa ei todellakaan ollut helppo käydä vessassa. Ajettiin kuitenkin viereiselle abc:lle, mies vitsaili et vois hakea hampurilaisen hesestä ja mä sit sanoin et tietysti haet jos nälkä on. Me mentiin kaason kanssa invavessaan, niin hän sai auttaa mun pukuni kanssa :D Hankalaa kyllä, eikä tuollainen nyörityspuku mikään mukava päällä ole…



Sen jälkeen mentiin kirkon viereiselle parkkikselle odottamaan vihkimistä. Jännitys oli ihan hirveä, hermoiltiin miehen kanssa. Nähtiin kun vieraat saapui parkkipaikalle ja odoteltiin et ne menis kirkkoon, ennen kuin mä pystyin vaihtamaan autoa isän autoon (hän oli ajanut meidän viereen) ja mies pääsis kaason kanssa kirkkoon sakastiin odottamaan. Lähetinkin kaason neljän aikaan sanomaan vieraille, et menisivät kirkkoon jo niin me päästiin sitten vaihtamaan kyytiä. Kirkon parkkipaikalla ei ollut siinä vaiheessa noin klo 16.05 muita kuin mun kummityttö joka oli ihana kaunis morsiustyttö sekä ystävä, joka toimi valokuvaajana. Mitään morsiushuonetta kirkossa ei ollut, siksi mun piti odottaa autossa kunnes päästiin isän kanssa odottamaan kirkon ulkopuolelle. Kun astuin ulos autosta, morsiustyttö ja ystävä tuli halaamaan ja morsiustyttöni alkoi melkein itkemään, se oli jo niin kovin liikuttunut ja sanoi et näytän tosi kauniilta :) Oli hänkin aivan ihanan näköinen 11-vuotias neiti, kampaaja oli hänellekin tehnyt hienot kiharat. Mentiin sit odottelemaan kirkon ovien ulkopuolelle, ja viimeiset vieraat vasta saapuivat kirkkoon noin klo 16.10. Mua jännitti niin paljon, et kuulin oman sydämeni tiheän sykkeen, pelkäsin, et alan itkemään kirkossa. Oltiin sovittu, et kaaso antaa mulle nenäliinan hakiessaan multa kimpun. Uskomaton olo oli kyllä. Morsiustyttö oli vähintään yhtä jännittynyt kuin mäkin, ja se sanoi et alkaa samantien itkemään kun pääsee kirkkoon, ja suntio rauhoitteli et ne on onnen kyyneleitä :) Kirkon kellot alkoivat soida noin klo 16.13 ja ovet avautuivat. Marssimme alkoi soida ja lähdettiin isän kanssa kävelemään kohti alttaria. Näin mun rakkaan miehen seisovan siellä, ja hän lähti samaan aikaan kävelemään meitä kohden. Jännitys vähän laukesi ja mä vaan hymyilin onnessani, itkemisen tunnekin hävisi siinä. Mietin kyllä koko ajan, että nyt ei tarvi itkeä, tämä on pitkään odotettu onnenpäivä. Morsiustyttö käveli perässä ja kuvaaja oli mennyt edelle ottamaan kuvia meistä. Mies tuli puolessa välissä vastaan, mä koitin olla katsomatta mun äitiin, kun tiesin sen itkevän. Katselin muita vieraita hymyillen ja käveltiin alttarille käsi kädessä mieheni kanssa. Papin puhuessa katsoin häntä silmiin, ja koitin kuunnella, mitä hän sanoo. Jotain on jäänyt mieleen, mutta ei hirveästi. Alttarilla seistessä jännitti edelleen niin paljon, et mun sydän ei varmaan koskaan oo hakannut niin kovaa. Kaikki polvistumiset ja kävelyt sujui hyvin puvun kanssa. Sormuksen jälkeen mies unohti suudelman, ja pappi kuiskasi ”tuleeko suudelmaa?” ja vieraat kuuli sen – ne naurahti :) sitten annettiin lyhyt suukko, mies sanoi jälkeenpäin et jännitti sormuksen laittoa ja odotti sitä et unohti suudelman. Eipä sen väliä ollut. Oli hauska kuunnella edessä, kun moni vieras itki ja nyyhkytti, ja sitten muutama pieni lapsi höpötti omiaan ja joku lapsi huusi ”pallo, pallo, pallo” :D Musta se oli aivan ihanaa. Mutta silti kuultiin todella hyvin, mitä pappi sanoi. Ei häirinnyt lasten höpötys. Lopussa tuli virsi, ja sen ajaksi käännyttiin yleisöön päin. Mun morsiustyttö ja äiti istui etupenkissä, ja ne oli itkeny aivan kauheasti, molemmil silmät punaisena :D Kun vieraat alkoivat laulaa virttä, niin toisessa etupenkissä istunut 1,5v kummityttö oli sanonut muille vieraille ”hiljaa!” :D Kuulemma vanhemmat oli jutelleet hänelle, et kirkossa sit pitää olla hiljaa. Oli pieni ihmetellyt, miks kaikki alkoi laulaa kirkossa ;) Sitten loppumarssin aikana käveltiin helpottuneina ja onnellisina kirkon ovelle, ja kaaso & bestman ohjasi vieraat sivuovesta (joka ulkoapäin näyttää pääovelta) ulos. Tajuttiin, et mies oli unohtanut ottaa autosta kaurakorin ja lähetettiin valokuvaajamme hakemaan kauraa. Kameran akut oli levinny parkkikselle ja vieraat sai odotella meitä noin 5min, mua alkoi hermostuttaa mutta ei se kuulemma vieraita haitannut. Oli upee tunne tulla sit lopulta ulos kirkon ovista ja nähdä vieraat, oli tosi helpottunut oli eikä jännittänyt enää ollenkaan. Jäätiin portaille kuvia varten ja sen jälkeen käveltiin vieraiden läpi ja saatiin kauraa joka paikkaan. Niitä kauroja löytyikin sit vielä seuraavana päivänä hotellin sängystä ja hääpuvusta & hiuksista! :)



Lähdettiin sit autollemme päin kävelemään, ja piti nopeasti pystyttää koristeet autoon. Kyltti ei pysynyt takaikkunassa teipillä joten se jouduttiin jättämään hattuhyllylle. Vieraita tiedotettiin kyllä, että me mennään ensin ja vieraat saa tulla perästä. Tienvarsikylttejäkin oli matkan varrella. Lähdettiin sitten letkassa ajelemaan juhlapaikalle, mun mies ajoi meidän hääautoa ja takapenkillä oli kaaso + valokuvaaja. He sai erikoiskuljetuksen ;D Juhlapaikkamme oli 3km kirkosta, ja metsän keskellä. Piti mennä kapeaa hiekkatietä, ja eiköhän vastaan tullut kaksi suurta taksia. No eipä me voitu mitään peruutella kun takana oli parikymmentä autoa….oli kyl mulla tunteet pinnassa, ja kävin kiukkuisena sanomassa taksikuskille muutaman minuutin odottelun jälkeen (ne odotti et me ois peruutettu pois) et tääl on hääsaattue, ei me voida peruuttaa mihinkään :D Eiköhän tilaa sit tullut. Selvisi, et taksit oli vieneet jotain ihmeellistä polttari- tai synttäriporukkaa ihan meidän juhlapaikan viereen. Niistä lähtikin sit illan mittaan aikas kovaa meteliä, mutta ei se meidän juhlia hirveästi haitannut. Vähän ehkä harmitti vaan. Meille sanottiin etukäteen, että paikalla on liikenneohjaus mutta ei siellä mitään ollut kuin kaksi juhlapaikan työntekijänaista seisoi pihalla, ohjaamatta kuitenkaan ketään minnekään. Erikoista kyllä.



Alkuun meillä oli onnittelujono, ja me mentiin suoraan pihalle mutta vieraat kiersi juhlapaikan takaa, ja odoteltiin hetki et kaikki pääsee paikalle. Meidän vanhempien piti tulla ensin onnittelemaan, ja ne tietysti oli viimeisiä paikalla :D Kaikki muut vieraat jo odotteli, ja meidän vanhemmat tuli hitaammin sitten parkkipaikalta. Onnittelujono oli ihana, sai halata kaikkia ja tavata kaikki vieraat joita en ennen ollut nähnyt (ihan muutamia, mm. miehen lapsuudenkaverit perheineen). Sen jälkeen nostettiin malja ulkona ja isä toivotti vieraat tervetulleeksi. Mentiin sitten sisälle ja juhlapaikan kattaus ja koristelut oli aivan Upeat! Oli aivan eriluokkaa kuin olen nähnyt esim. hääohjelmissa missä ollaan itse koristeltu valkoisella liinalla ja muutamalla kukalla jokin jumppasali… olin siis itse vienyt sinne kultaiset kuitukankaat kaitaliinaksi, kirkkaan- ja viininpunaisia ruusunlehtiä, kultaiset menu/ohjelmakartiot, kultaiset paikkakortit ja juhlapaikalta tuli kauniit viininpunaiset ruusut lasimaljoissa, suuret lasipurkit joissa kultainen kynttilä & viininpunainen nauha & valkoista koristehiekkaa. Hiekka oli myös meidän ostamaa. Kultaisen kaitaliinan alla oli valkoiset pöytäliinat ja jokaisen paikalla viininpunainen servetti kauniisti taiteltuna. Oli siis niin mahtava ja tunnelmallinen juhlapaikka, varsinkin kun paikka oli metsän keskellä ja oli aika synkkää niin kynttilät toi tosi hienosti tunnelmaa. En ollut ajatellut, et kesähäistäkin saa niin tunnelmalliset J Alkuun saatiinkin tieto, et ruoka myöhästyy noin 15min joten kaaso sitten puhui hetken ja kertoi yleisistä asioista. Lapset menivätkin pian heti askartelemaan ja värittämään. Kaaso pyysi kaikkia niitä puhumaan, ketkä haluaa. Äiti ja anoppi tuli antamaan meille upean valokuvakirjan, minkä ne oli tehneet meidän elämästä vauvasta vaariin kuten äiti sanoi :D ja vieraat nauroi, kun ei me nyt kuitenkaan ihan niin vanhoja vielä olla.. Vähän harmitti se ruoan myöhästyminen, kun tuntui et se venyy ja venyy ja vieraat on nälkäisiä, mut vihdoin 17.45 päästiin syömään. Ruoka oli todella ihanaa, ensin oli alkuruoat ja toisella kierroksella tuli vasta lämpimät ruoat (niissäkin itse asiassa kesti aika kauan kun ne tuotiin autolla keittiöstä). Kaikki kehu menua ja ruokalistaa tosi paljon. Oli mm. graavisiikaa, aurajuustotäytettyä kylmäsavulohirullaa, savulohta, rosvopaistia, ceasar-salaattia, ja rucola-vuohenjuusto-mansikkasalaattia mitä tosi moni kehui! Pääruoaksi oli naudan sisäfilettä pippurikastikkeessa, aurajuustoperunoita, kasvisröstejä (ne oli aivan ihania), ja lapsille nakit & lihapullat myöskin. Ruoan jälkeen pidettiin vessataukoa ja sit aloitimme melkein ainoan ”virallisen” ohjelman, hääolympialaiset. Bestman ohjeisti vieraat etukäteen jaettuihin ryhmiin, ryhmän numero löytyi paikkakortin takaa. Ihmiset sai ensin esitellä itsensä toisilleen ja siten vähän tutustua, ja sitten tuli hauska tietovisa meihin liittyen. Sen jälkeen ryhmät pääsivät kiertelmään rasteja, oli seitsemän eri rastia jotka liittyivät meihin, ammatteihin tai harrastuksiin. Esim. yhdessä pisteessä piti jongleerata (miehen harrastus), yhdessä tunnistaa lastenlauluja (koska olen lastentarhanope), yhdessä oli hevosenkengänheittoa, toisessa piirustustehtävä (hääparin piirtäminen) ym. Vieraiden ei tarvinnut istua paikallaan, lapsetkin saivat kierrellä oman mielensä mukaan ja kaikilla tuntui olevan hauskaa! Lopuksi ryhmät sai laskea pisteensä ja me valittiin piirustuskilpailun voittajat. Voittajaryhmä sai palkinnoksi kuoharin + muumilimsan. Myöhemmin illalla minäkin sain kuohuviinilasillisen ko.pullosta;) Hääolympialaiset toimi tosi hyvin ja rentoutti vieraita, ja kaikki sai osallistua. Ihmiset myös tutustuivat toisiinsa, ja moni oli odottanutkin näkevänsä toisensa (esim.mun äiti ei ollut tavannut kaikkia miehen sisaruksia). Meil asuu sukulaiset tosi eri puolilla Suomea.



Kahdeksan aikaan oli kakkukahvit – kakkuna maailman paras juustokakku, mitä kaikki kehui vielä jälkikäteen et kakku oli kyllä parasta! Samaan aikaan tuli esille karkkibuffet, se oli myös tosi hieno ja herkullinen. Vieraita oli 40 siinä vaiheessa, ja karkkia oli 12kg, josta jäi ainostaan 1.5kg!! Eli siis kymmenen kiloa meni vain noin pienelle porukalle, se oli meinaan todella suosittu! Ihmiset täytti pussinsa vielä lähtiessäänkin :) Erityisen suosittuja oli paperipäällysteiset kuten tuttifruttiaskit, lakupatukat, minituplat ja minitobleronet. Niitä ei jäänyt yhtään. Niin, eikä tikkareitakaan. Loput karkit oli irtokarkkeja. Kakun jälkeen tuli tarjolle alkoholit ja booli, ja laitettiin musa soimaan. Oli tosi rento tunnelma, ja kaikilla hauskaa, kaikki jutteli keskenään ja mä yritin käydä juttelemas kaikkien kans – ja oli ihana huomata ettei ihmiset jääny porukoihin vaan kaikki tutustui toisiinsa, kuten mun kaverit miehen lapsuuden kavereihin ja mies hengas myös mun kavereiden kans paljon. Mun kaverit oli just mun ja miehen vanhempienkin kanssa jutellu tosi paljon. Booli oli todella hyvää, sitä oli varattu 20 litraa mutta pitopalvelu teki sitä vain 10 litraa ja luulin et se loppui kesken, kunnes illalla ne antoi loput boolitarvikkeet mukaan! En ymmärrä, miksei ne tehny sitä lisää kun se oli tosi suosittua (vodkaa, 7uppia, appelsiinimehua ja omenamehua – tuli tosi raikasta ja hyvää). Samoin, pillimehut ne unohti laittaa esille ja kaikki lapset oli jo lähteneet paitsi mun morsiustyttö joka juhli loppuun asti mukana, kunnes tajusin et ne puuttuu. Harmi :( No ei se juhlaa pilannut. Morsiuskimpun heitto oli jossain vaiheessa, ja samoin kaulinleikki – mies sai vallan eli miesvieraat kirjoitti nopeammin nimensä kaulimiin :) Loppuilta tanssittiin, juteltiin, seurusteltiin pihalla, poltettiin sikarit (myös ne jotka ei polta oli ihan innoissaan ottamassa hääsikaria!), ja morsiustyttö viihdytti kaikkia mun kavereita tanssilattialla opettamalla heille streetdancea, myös mun kummit ja vanhemmat tuli mukaan tanssimaan :D


Oli ihan superhauskat häät, ja tosi meidän tyyliset. Kaikilla oli älyttömän hauskaa ja kehuja tuli vielä seuraavana päivänä. Yöllä oli vielä hotdogkärry mitä monet kehui tosi paljon, et ei kuulemma ole tiennyt että juhliin voi sellaisen tilata. Kaikki oli aika täynnä mutta silti hodareita meni hyvin ja loput mun veli kävi hakemassa tarjottimelle, ennen kun hodarikärry lähti pois 23.30. Juhlat kesti yhteen asti, ja kaason vanhemmat tuli hakemaan tavaroita pakettiautolla. Me lähdettiin taksilla kaupunkiin, ja meidän molempien kavereita ja mun veli lähti vielä jatkoille meidän hääyöhotellin yökerhoon (kaupungin paras) niin mekin sit lähdettiin vaikkei pitänyt – oli niin hyvä fiilis ja hauskaa! Ja kerranhan sitä vaan naimisiin mennään, eikös ;) Tanssittiin ja pidettiin hauskaa neljään asti, mä hääpukuni kanssa ja saatiin miehen kanssa ihan älyttömästi onnitteluja baarissa tuntemattomilta! Se oli tosi ihanaa :) Yks nuori mies tuli mua onnittelemaan ja kysyi ”kuin sä noin nuorena naimisiin meet?”. Hahah :) Oli todella hauskat häät, ja yöunet jäi todella lyhyeksi. Miehellä oli aamulla paha olo, ettei jaksanut aamupalalle niin mä menin yksin, kahdeltatoista piti huone luovuttaa ja isä tuli meitä hakemaan. Yöllä kesti muuten ”hieman” saada mun puku pois + kaikki 120 pinniä pois päästä… huhhuh.. Huomenlahjat vaihdettiin aamulla, mä annoin miehelle tatuointilahjakortin + nimikyltin meidän postilaatikkoon. Mieheltä sain lahjaksi Kalevalakoruja Talon sydän sarjasta sormuksen, riipuksen ja korvakorut :) <3 Sunnuntaina tultiin meidän talolle, missä oli meidän molempien sukulaiset ja olin tehnyt etukäteen voileipäkakun ja muffinsseja, niin kaikki tuli vielä kahville ennen kotimatkaa. Availtiin siinä häälahjojakin sitten, ja luettiin vieraskirjasydämiä & kortteja. Lahjat oli aivan upeita, saatiin hirveästi astioita, aterinsettejä 3kpl, muumiastioita, lakanoita, hyviä veitsejä ja paistinpannuja. Häälahjatilillekin tuli noin 1500euroa. Mies totesi päivä häiden jälkeen, ettei tää naimisiinmeno kyllä oloa muuttanut hirveästi, toisin kuin oli ajatellut. Mä taas olin ajatellut, että tuskin se naimisiinmeno mitenkään muuttaa omaa oloa tai varsinkaan parisuhdetta. Se vain vahvistaa sitä, et halutaan olla yhdessä ja ollaan perhe :)

Lähdettiin sit pian häiden jälkeen häämatkalle Bulgariaan ja tiistaiaamuna tultiin – oli ikimuistoinen ja ihana hääpäivä & häämatkakin tosi rentouttava. Voin sanoa, et on vaikea uskoa, et olen nyt naimisissa ja olen mieheni vaimo. Puhumattakaan uudesta nimestä, en ole vielä sitä oikein joutunut käyttämään. No eiköhän tähän pian totu ;)

Vasemmalla morsiuskimppu, keskellä heittokimppu ja oikealla morsiustytön. Timantit ja loppusitominen vielä puuttuu eli vähän keskeneräisinä vielä :)

Tässä näkyy mun puku + bolero sekä kampaustakin...
Sormukset <3

2 kommenttia:

  1. Kommentoin tätäkin kautta, että teillä on varmasti ollut huippuihanat häät <3

    VastaaPoista